Putkipatomenetelmän vaikutus kunnostusojitusalueen puuston kasvuun
Hyttinen, Heli (2010)
Hyttinen, Heli
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004297209
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004297209
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin tulvavesien tilapäisen varastoinnin vaikutusta kunnostusojitusalueen puuston kasvuun. Viitasaarelta pohjoisesta Keski-Suomesta valittiin 10 mäntyvaltaista metsikköä, joissa putkipato oli ollut käytössä vähintään 5 kasvukautta inventointihetkeen mennessä. Kuhunkin metsikköön perustettiin padon läheinen toimenpidekoeala sekä vastaava vertailukoeala, jotka inventoitiin syksyllä 2009.
Keskimääräiset tilavuuskasvut mitattiin kairatuista lustonäytteistä lustomikroskoopilla. Puuston kokonaistilavuudet puolestaan laskettiin mitattujen puustotunnusten perusteella. Koealoilta kerätyistä turvenäytteistä määritettiin ylimmän turvekerroksen pääravinteiden pitoisuudet. Toimenpidekoealoilla seurattiin lisäksi pohjavesipinnan syvyyttä. Putkipatojen ja koealakeskipisteiden korkeusasemat määritettiin vaaitsemalla, jotta voitiin arvioida padotuksen vaikutusalueen ulottuvuutta.
Putkipadot eivät aiheuttaneet keskimääräisen pohjavesipinnan haitallista kohoamista loppukesällä, jolloin puiden vedenkestävyys on heikoimmillaan. Tulvavesi ei myöskään ollut huuhtonut pääravinteita juuristokerroksesta. Puuston keskimääräiset tilavuuskasvut eivät poikenneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi toimenpide- ja vertailukoealoilla.
Tulosten perusteella putkipatojen rakentamista voidaan suositella. Padotuksen aiheuttama virtausnopeuden hidastuminen vähentää eroosiota ja tehostaa liikkeelle lähteneen kiintoaineen laskeutumista ojan pohjalle. Putkipatojen toimivuudesta kunnostusojitusalueiden vesiensuojelussa on saatu lupaavia tuloksia.
Keskimääräiset tilavuuskasvut mitattiin kairatuista lustonäytteistä lustomikroskoopilla. Puuston kokonaistilavuudet puolestaan laskettiin mitattujen puustotunnusten perusteella. Koealoilta kerätyistä turvenäytteistä määritettiin ylimmän turvekerroksen pääravinteiden pitoisuudet. Toimenpidekoealoilla seurattiin lisäksi pohjavesipinnan syvyyttä. Putkipatojen ja koealakeskipisteiden korkeusasemat määritettiin vaaitsemalla, jotta voitiin arvioida padotuksen vaikutusalueen ulottuvuutta.
Putkipadot eivät aiheuttaneet keskimääräisen pohjavesipinnan haitallista kohoamista loppukesällä, jolloin puiden vedenkestävyys on heikoimmillaan. Tulvavesi ei myöskään ollut huuhtonut pääravinteita juuristokerroksesta. Puuston keskimääräiset tilavuuskasvut eivät poikenneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi toimenpide- ja vertailukoealoilla.
Tulosten perusteella putkipatojen rakentamista voidaan suositella. Padotuksen aiheuttama virtausnopeuden hidastuminen vähentää eroosiota ja tehostaa liikkeelle lähteneen kiintoaineen laskeutumista ojan pohjalle. Putkipatojen toimivuudesta kunnostusojitusalueiden vesiensuojelussa on saatu lupaavia tuloksia.