Sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan perehdytys kotihoidossa
Nykänen, Minna (2017)
Nykänen, Minna
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017052910875
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017052910875
Tiivistelmä
Opinnäytetyön ensimmäisenä tarkoituksena oli kartoittaa kotihoidon sairaanhoitajilta ja terveydenhoitajilta, miten heidän perehdytys on suunniteltu ja toteutunut kotihoidossa ja mitä kehitettävää kotihoidon sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan perehdytyksessä on. Toisena tarkoituksena oli tehdä perehdytysopas, joka auttaa sekä perehdyttäjää että uutta työntekijää työssään ja yhtenäistää hoitokäytäntöjä ja hoitajien ammattitaitoa. Tavoitteena oli kehittää Helsingin kaupungin kotihoidon perehdytyskäytäntöjä.
Opinnäytetyö tehtiin tutkimuksellisena kehittämistyönä. Siinä oli kaksi vaihetta: tutkimusvaihe ja kehittämisvaihe. Tutkimusvaihe toteutettiin kvantitatiivisena kyselynä uusille Helsingin kaupungin kotihoidossa työskenteleville sairaanhoitajille ja terveydenhoitajille tätä työtä varten kehitetyllä mittarilla. Vastauksia tuli 28 ja vastausprosentti oli 44 (N= 64). Toteutunutta perehdytystä mitattiin perehdytysaikaan, suunnitelmallisuuteen, materiaalien käyttöön, esimiehen ja perehdyttäjän rooliin sekä perehtyjän omaan aktiivisuuteen liittyvillä kysymyksillä ja väittämillä. Kahdella avoimella kysymyksellä kartoitettiin kehittämistarpeita.
Kaksi kolmasosaa vastasi saaneensa perehdytystä yhden työviikon ajan, vain yksi henkilö oli vastannut perehdytyksen kestäneen kaupungin suosituksen mukaiset 2-3 kuukautta. 78 % yhden viikon perehdytystä saaneet arvioivat perehdytysajan olleen riittämätön. Neljäsosalta vastaajista puuttui nimetty perehdyttäjä. Kaksi kolmasosaa arvioivat, ettei perehdytys ollut järjestelmällistä ja suurin osa vastaajista totesi, ettei perehdytyksessä hyödynnetty kotihoidon perehdytyskorttia. Lähes 90 % kertoi, ettei ollut saanut tarpeeksi työaikaa käydä sähköisiä perehdytysmateriaaleja läpi. Yli puolet vastasikin, etteivät he olleet hyödyntäneet mitään materiaaleja perehdytyksessä. Esimiehen rooli perehdytysprosessissa oli kannustava, mutta melko vähäinen. Perehdyttäjän rooli toteutui paremmilla keskiarvoilla. Kolme kuukautta perehdytyksen alkamisen jälkeen esimiehen roolin toteutuminen oli välttävää. Perehtyjät arvioivat oman aktiivisuutensa perehdytysprosessissa melko korkealle. Tärkeimpiä kehitystarpeita perehdytysprosessiin olivat suunnitelmallisuus, riittävä perehdytysaika, tiedotus ja yhtenäisyys. Käytännön perehdytyskohteista kaivattiin lisää perehdytystä sosiaalipalveluihin, tietojärjestelmiin, hoitopolkuihin sekä yhteistyöhön.
Kehittämisvaiheessa tehtiin tulosten perusteella ja kaupungin materiaaleja hyödyntäen perehdytysopas uuden hoitajan käsikirjaksi ja se validoitiin asiantuntijapaneelissa. Jatkossa perehdytykseen olisi tärkeää tarjota koulutusta niin esimiehille kuin perehdyttäjille työtyytyväisyyden lisäämiseksi.
Opinnäytetyö tehtiin tutkimuksellisena kehittämistyönä. Siinä oli kaksi vaihetta: tutkimusvaihe ja kehittämisvaihe. Tutkimusvaihe toteutettiin kvantitatiivisena kyselynä uusille Helsingin kaupungin kotihoidossa työskenteleville sairaanhoitajille ja terveydenhoitajille tätä työtä varten kehitetyllä mittarilla. Vastauksia tuli 28 ja vastausprosentti oli 44 (N= 64). Toteutunutta perehdytystä mitattiin perehdytysaikaan, suunnitelmallisuuteen, materiaalien käyttöön, esimiehen ja perehdyttäjän rooliin sekä perehtyjän omaan aktiivisuuteen liittyvillä kysymyksillä ja väittämillä. Kahdella avoimella kysymyksellä kartoitettiin kehittämistarpeita.
Kaksi kolmasosaa vastasi saaneensa perehdytystä yhden työviikon ajan, vain yksi henkilö oli vastannut perehdytyksen kestäneen kaupungin suosituksen mukaiset 2-3 kuukautta. 78 % yhden viikon perehdytystä saaneet arvioivat perehdytysajan olleen riittämätön. Neljäsosalta vastaajista puuttui nimetty perehdyttäjä. Kaksi kolmasosaa arvioivat, ettei perehdytys ollut järjestelmällistä ja suurin osa vastaajista totesi, ettei perehdytyksessä hyödynnetty kotihoidon perehdytyskorttia. Lähes 90 % kertoi, ettei ollut saanut tarpeeksi työaikaa käydä sähköisiä perehdytysmateriaaleja läpi. Yli puolet vastasikin, etteivät he olleet hyödyntäneet mitään materiaaleja perehdytyksessä. Esimiehen rooli perehdytysprosessissa oli kannustava, mutta melko vähäinen. Perehdyttäjän rooli toteutui paremmilla keskiarvoilla. Kolme kuukautta perehdytyksen alkamisen jälkeen esimiehen roolin toteutuminen oli välttävää. Perehtyjät arvioivat oman aktiivisuutensa perehdytysprosessissa melko korkealle. Tärkeimpiä kehitystarpeita perehdytysprosessiin olivat suunnitelmallisuus, riittävä perehdytysaika, tiedotus ja yhtenäisyys. Käytännön perehdytyskohteista kaivattiin lisää perehdytystä sosiaalipalveluihin, tietojärjestelmiin, hoitopolkuihin sekä yhteistyöhön.
Kehittämisvaiheessa tehtiin tulosten perusteella ja kaupungin materiaaleja hyödyntäen perehdytysopas uuden hoitajan käsikirjaksi ja se validoitiin asiantuntijapaneelissa. Jatkossa perehdytykseen olisi tärkeää tarjota koulutusta niin esimiehille kuin perehdyttäjille työtyytyväisyyden lisäämiseksi.