Soluviljelyiden mykoplasmamääritysten testaus ja vertailu
Koskinen, Silja (2017)
Koskinen, Silja
Tampereen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704205040
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704205040
Tiivistelmä
Soluviljelyssä soluja kasvatetaan keinotekoisessa ympäristössä erilaisten tutkimusten käyttöön. Soluviljelyä käytetään laajalti solu- ja molekyylibiologiaan liittyvissä tutkimuksissa. Soluviljelyiden mykoplasmakontaminaatio voi pysyä isoinakin konsentraatioina huomaamattomana ja pysyvistä solulinjoista 15-35 % onkin arvioitu olevan mykoplasmakontaminoituneita. Mykoplasmakontaminaatio on vakava ongelma soluviljelyssä, sillä se voi aiheuttaa monenlaisia poikkeamia soluissa, mikä voi vaikuttaa soluilla tehtäviin tutkimuksiin. Mykoplasmakontaminaatioiden vaikutusten vuoksi on soluviljelyiden säännöllinen mykoplasmamääritysten tekeminen tärkeää.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli valita Tampereen yliopiston soluviljelyosastolle sopivin mykoplasmamääritysmenetelmä. Tällä hetkellä soluviljelyosaston eri ryhmillä on käytössään erilaisia määritysmenetelmiä ja tavoitteena oli löytää kaikille ryhmille yhteinen mykoplasma-testikitti. Työn tarkoituksena oli testata seitsemää erilaista kaupallista mykoplasma-testikittiä. Tarkoituksena oli myös saatujen tulosten sekä kittien käyttöohjeissa ilmoitettujen tietojen vertailu keskenään. Näytteinä testeissä käytettiin soluviljelyistä kerättyä kasvatusmediumia. Kitistä riippuen mykoplasmamääritykset perustuivat PCR-menetelmään, ELISA-testiin, kolorimetriaan, luminesenssiin tai fluoresenssimikroskopiaan.
Työssä testatuista kiteistä Venor®GeM Classic osoittautui kaikissa vertailtavissa ominaisuuksissa hyväksi ja tasalaatuisena testinä sopivimmaksi Tampereen yliopiston Laboratoriopalvelut-yksikön käyttöön. Myös MycoAlert™ ja PlasmoTest™ olivat yleisesti ottaen hyviä testejä, mutta kummassakin oli myös heikkouksia. Testikiteistä Mycoplasma PCR ELISA ja MycoProbe™ olivat ominaisuuksiltaan keskinkertaisia. Molemmat olivat joiltain ominaisuuksiltaan erittäin hyviä, mutta joissain ominaisuuksissa oli kummassakin kitissä heikkouksia. Vertailluista kiteistä heikoimmin pärjäsivät PCR Mycoplasma Test Kit I/C ja MycoFluor™ Mycoplasma Detection Kit.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli valita Tampereen yliopiston soluviljelyosastolle sopivin mykoplasmamääritysmenetelmä. Tällä hetkellä soluviljelyosaston eri ryhmillä on käytössään erilaisia määritysmenetelmiä ja tavoitteena oli löytää kaikille ryhmille yhteinen mykoplasma-testikitti. Työn tarkoituksena oli testata seitsemää erilaista kaupallista mykoplasma-testikittiä. Tarkoituksena oli myös saatujen tulosten sekä kittien käyttöohjeissa ilmoitettujen tietojen vertailu keskenään. Näytteinä testeissä käytettiin soluviljelyistä kerättyä kasvatusmediumia. Kitistä riippuen mykoplasmamääritykset perustuivat PCR-menetelmään, ELISA-testiin, kolorimetriaan, luminesenssiin tai fluoresenssimikroskopiaan.
Työssä testatuista kiteistä Venor®GeM Classic osoittautui kaikissa vertailtavissa ominaisuuksissa hyväksi ja tasalaatuisena testinä sopivimmaksi Tampereen yliopiston Laboratoriopalvelut-yksikön käyttöön. Myös MycoAlert™ ja PlasmoTest™ olivat yleisesti ottaen hyviä testejä, mutta kummassakin oli myös heikkouksia. Testikiteistä Mycoplasma PCR ELISA ja MycoProbe™ olivat ominaisuuksiltaan keskinkertaisia. Molemmat olivat joiltain ominaisuuksiltaan erittäin hyviä, mutta joissain ominaisuuksissa oli kummassakin kitissä heikkouksia. Vertailluista kiteistä heikoimmin pärjäsivät PCR Mycoplasma Test Kit I/C ja MycoFluor™ Mycoplasma Detection Kit.