Kuolevan potilaan kivunhoito sairaanhoitajan näkökulmasta
Tuuliainen, Katariina; Saavalainen, Susanna; Seppä, Susanna; Ryösä, Jenni (2016)
Tuuliainen, Katariina
Saavalainen, Susanna
Seppä, Susanna
Ryösä, Jenni
Saimaan ammattikorkeakoulu
2016
Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016052710500
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016052710500
Tiivistelmä
Kuolevan potilaan hoitotyöhön kuuluu kivunhoito tärkeänä osana parantumattomasti sairaan elämälaatua parantavana hoitona. Kuolevan potilaan oireiden hoidosta sanotaan, että kipu on merkittävässä osassa useammissa kuolemaan johtavissa sairauksissa. Sairaanhoitaja on osa moniammatillista tiimiä, joka osallistuu potilaan kivunhoitoon. Usein kuitenkin sairaanhoitaja on ainoa linkki potilaan ja lääkärin välillä ja käytännössä hän toteuttaa ja ohjaa kivunhoitoa muulle työryhmälle, potilaalle tai omaiselle.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten kuolevan potilaan kivunhoito toteutuu valituissa Eksoten yksiköissä, mitä haasteita kivunhoito tuo ja miten kivunhoitoa voisi kehittää. Tavoitteena oli kuolevan potilaan kivunhoidon ja sairaanhoitajan työn kehittäminen opinnäytetyön tulosten perusteella. Kohderyhmäksi valittiin sairaanhoitajia, jotka työskentelevät kuolevien potilaiden kanssa.
Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka sisälsi kuusi avointa kysymystä. Tutkimuskohteen yksiköihin toimitettiin 30 laadullisia kysymyksiä sisältävää kyselylomaketta. Tutkimukseen vastasi 22 sairaanhoitajaa, joiden työkokemus alalta vaihteli kuudesta kolmeenkymmeneenkahdeksaan vuoteen. Kaikki vastaajat olivat naisia. Opinnäytetyön aineisto ryhmiteltiin erilaisten aihepiirien mukaan temaattisen analyysin avulla.
Vastausten pääteemoiksi nousivat moniammatillinen yhteistyö, oikeat lääkkeenantomenetelmät, lääkkeen antoon liittyvät ongelmat, hoitoketjuun liittyvät haasteet, potilaslähtöiset haasteet, hoitohenkilökunnan osaaminen ja ammattitaito sekä hoitohenkilökunnan yhteistyö. Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että ennakointi kivunhoidossa on tärkeä asia hyvän kivunhoidon kannalta. Mitä vähemmän läpilyöntikipua potilas kokee sitä paremmin on kivunhoidossa onnistuttu. Asenteita ja motivaatiota pidettiin merkittävänä tekijänä sairaanhoitajilla ja lääkäreillä kivunhoidon kehittämisessä, ja lisäkoulutusta toivottiin lisää. Kivunhoidon kehittämisen kannalta toivottiin yhtenäisiä hoitolinjoja, rohkeutta hoitaa kipua, hyvää asennetta ja parempaa lääkäreiden tavoitettavuutta.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten kuolevan potilaan kivunhoito toteutuu valituissa Eksoten yksiköissä, mitä haasteita kivunhoito tuo ja miten kivunhoitoa voisi kehittää. Tavoitteena oli kuolevan potilaan kivunhoidon ja sairaanhoitajan työn kehittäminen opinnäytetyön tulosten perusteella. Kohderyhmäksi valittiin sairaanhoitajia, jotka työskentelevät kuolevien potilaiden kanssa.
Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka sisälsi kuusi avointa kysymystä. Tutkimuskohteen yksiköihin toimitettiin 30 laadullisia kysymyksiä sisältävää kyselylomaketta. Tutkimukseen vastasi 22 sairaanhoitajaa, joiden työkokemus alalta vaihteli kuudesta kolmeenkymmeneenkahdeksaan vuoteen. Kaikki vastaajat olivat naisia. Opinnäytetyön aineisto ryhmiteltiin erilaisten aihepiirien mukaan temaattisen analyysin avulla.
Vastausten pääteemoiksi nousivat moniammatillinen yhteistyö, oikeat lääkkeenantomenetelmät, lääkkeen antoon liittyvät ongelmat, hoitoketjuun liittyvät haasteet, potilaslähtöiset haasteet, hoitohenkilökunnan osaaminen ja ammattitaito sekä hoitohenkilökunnan yhteistyö. Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että ennakointi kivunhoidossa on tärkeä asia hyvän kivunhoidon kannalta. Mitä vähemmän läpilyöntikipua potilas kokee sitä paremmin on kivunhoidossa onnistuttu. Asenteita ja motivaatiota pidettiin merkittävänä tekijänä sairaanhoitajilla ja lääkäreillä kivunhoidon kehittämisessä, ja lisäkoulutusta toivottiin lisää. Kivunhoidon kehittämisen kannalta toivottiin yhtenäisiä hoitolinjoja, rohkeutta hoitaa kipua, hyvää asennetta ja parempaa lääkäreiden tavoitettavuutta.