Hoitohenkilökunnan kokemuksia päihdepotilaan hoitotyöstä Karhulan sairaalassa
Lindroos, Saara; Tuiskula, Kaisa (2017)
Lindroos, Saara
Tuiskula, Kaisa
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704074443
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704074443
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Karhulan sairaalan hoitohenkilökunnan kokemuksia hoitotyöstä päihdepotilaiden kanssa. Tavoitteena oli kartoittaa, millaisia valmiuksia Karhulan sairaalan hoitohenkilökunnalla on päihdepotilaiden hoitotyöhön sekä miten päihteitä käyttävä potilas vaikuttaa turvallisuuteen hoitotyössä. Päihdepotilaiden hoito on siirtynyt A-klinikalta perusterveydenhuoltoon, jonka vuoksi päihdepotilaiden määrä on lisääntynyt Karhulan sairaalassa.
Opinnäytetyön tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena koko Karhulan sairaalan hoitohenkilökunnalle ja mittarina käytettiin strukturoitua kyselylomaketta, jossa kysymykset esitettiin väittämämuodossa. Kysely toteutettiin Webropol-ohjelman avulla. Käsiteltyjä teemoja olivat hoitaja ja päihdepotilaan hoitosuhde, asenteet ja päihdepotilaan kohtaaminen, päihdeongelman puheeksiotto, mini-intervention ja AUDIT-testin käyttö sekä turvallisuus päihdehoitotyössä. Kyselyn vastausaika oli kaksi viikkoa ja se suoritettiin marras-joulukuussa 2016. Kyselyyn vastasi 51 työntekijää ja vastausprosentiksi saatiin 61. Vastaukset analysoitiin Webropol-ohjelman avulla. Kyselyssä oli lisäksi kaksi täydentävää avointa kysymystä, joiden vastaukset analysoitiin sisällönanalyysillä. Vastausten analysointi suoritettiin joulu-helmikuussa 2016–2017.
Vuorovaikutus päihdepotilaiden kanssa koettiin pääsääntöisesti hyväksi. Eri hoitomahdollisuuksista kertomisessa koettiin osaamattomuutta ja selkeän hoitopolun tarve nousi vastauksissa esille. Yhteistyötä muiden päihdehoitotyön erityisosaajien kanssa toivottiin, kun kysyttiin päihdehoitotyötä helpottavia tekijöitä tarvittavien lisäkoulutusten ja yhteisten toimintamallien lisäksi. Resurssien merkitys korostui vastauksissa, ja henkilökunnan riittävää määrää pidettiin tärkeänä päihdehoitotyötä helpottavana tekijänä sekä turvallisuutta lisäävänä tekijänä. Päihdepotilas oli aiheuttanut henkilökunnassa monenlaisia tunteita ja hoitohenkilökunta tiedosti omien asenteidensa merkityksen päihdepotilaan hoidossa. Hoitohenkilökunta tunnisti päihdepotilaat hyvin sekä ulkoisten tekijöiden että käyttäytymisen perusteella. Päihdeongelman puheeksiotossa osa vastaajista piti osaamistaan puheeksiottoon riittämättömänä. Mini-intervention käytössä koettiin laajemmin osaamattomuutta, ja AUDIT-testiä alkoholin suurkulutuksen seulonnassa käytti aktiivisesti vain osa vastaajista. Päihdepotilaiden koettiin lisäävän uhkaavien tilanteiden riskiä ja olevan riskinä työ- ja potilasturvallisuudelle. Vähäisen vakihenkilökuntamäärän, kiireen ja ilta- tai yöajan koettiin lisäävän riskiä päihdepotilaiden aiheuttamille uhkatilanteille. Vastauksista nousi esille joitakin kehittämiskohteita, joiden avulla voitaisiin lisätä päihdehoitotyön osaamista ja turvallisuutta Karhulan sairaalassa.
Opinnäytetyön tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena koko Karhulan sairaalan hoitohenkilökunnalle ja mittarina käytettiin strukturoitua kyselylomaketta, jossa kysymykset esitettiin väittämämuodossa. Kysely toteutettiin Webropol-ohjelman avulla. Käsiteltyjä teemoja olivat hoitaja ja päihdepotilaan hoitosuhde, asenteet ja päihdepotilaan kohtaaminen, päihdeongelman puheeksiotto, mini-intervention ja AUDIT-testin käyttö sekä turvallisuus päihdehoitotyössä. Kyselyn vastausaika oli kaksi viikkoa ja se suoritettiin marras-joulukuussa 2016. Kyselyyn vastasi 51 työntekijää ja vastausprosentiksi saatiin 61. Vastaukset analysoitiin Webropol-ohjelman avulla. Kyselyssä oli lisäksi kaksi täydentävää avointa kysymystä, joiden vastaukset analysoitiin sisällönanalyysillä. Vastausten analysointi suoritettiin joulu-helmikuussa 2016–2017.
Vuorovaikutus päihdepotilaiden kanssa koettiin pääsääntöisesti hyväksi. Eri hoitomahdollisuuksista kertomisessa koettiin osaamattomuutta ja selkeän hoitopolun tarve nousi vastauksissa esille. Yhteistyötä muiden päihdehoitotyön erityisosaajien kanssa toivottiin, kun kysyttiin päihdehoitotyötä helpottavia tekijöitä tarvittavien lisäkoulutusten ja yhteisten toimintamallien lisäksi. Resurssien merkitys korostui vastauksissa, ja henkilökunnan riittävää määrää pidettiin tärkeänä päihdehoitotyötä helpottavana tekijänä sekä turvallisuutta lisäävänä tekijänä. Päihdepotilas oli aiheuttanut henkilökunnassa monenlaisia tunteita ja hoitohenkilökunta tiedosti omien asenteidensa merkityksen päihdepotilaan hoidossa. Hoitohenkilökunta tunnisti päihdepotilaat hyvin sekä ulkoisten tekijöiden että käyttäytymisen perusteella. Päihdeongelman puheeksiotossa osa vastaajista piti osaamistaan puheeksiottoon riittämättömänä. Mini-intervention käytössä koettiin laajemmin osaamattomuutta, ja AUDIT-testiä alkoholin suurkulutuksen seulonnassa käytti aktiivisesti vain osa vastaajista. Päihdepotilaiden koettiin lisäävän uhkaavien tilanteiden riskiä ja olevan riskinä työ- ja potilasturvallisuudelle. Vähäisen vakihenkilökuntamäärän, kiireen ja ilta- tai yöajan koettiin lisäävän riskiä päihdepotilaiden aiheuttamille uhkatilanteille. Vastauksista nousi esille joitakin kehittämiskohteita, joiden avulla voitaisiin lisätä päihdehoitotyön osaamista ja turvallisuutta Karhulan sairaalassa.