Psykososiaalisen tuen tarpeessa olevan läheisen tunnistaminen, kohtaaminen ja ohjaaminen ensihoidossa : Ohjeistus Soiten ensihoitokeskukselle
Penttilä, Hanna (2017)
Penttilä, Hanna
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704054185
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704054185
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli parantaa Keski-Pohjanmaan alueella potilaan läheisen
asemaa ensihoitotilanteeseen liittyvässä psykososiaalisessa kriisitilanteessa. Opinnäytetyön
tarkoituksena oli koota Soiten ensihoitokeskuksessa työskentelevien ensihoitajien
käyttöön ohjeistus läheisen kohtaamisesta, psykososiaalisen tuen tarpeen tunnistamisesta
ja jatkoapuun ohjaamisesta.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin narratiivista kirjallisuuskatsausta. Aineistoksi valikoitui
sähköisistä tietokannoista systemaattisen haun tuloksena viisi alkuperäistutkimusta. Tutkimusten
lisäksi ohjeen täydentämisessä hyödynnettiin Käypä hoito -suosituksia, National
Child Trautamic Stress Networkin Psychological First Aid -opasta sekä asiantuntijahaastattelua
ja -kyselyä, joihin vastasi seitsemän kriisityöntekijää.
Aineistojen tulokset analysoitiin
teemoittelemalla.
Tulosten perusteella potilaan kuoleman nähneille, toimintakyvyn vajetta omaaville, lapsipotilaan
vanhemmille, yli- ja alireagoiville sekä lähisuhde- tai muussa väkivaltatilanteissa
mukana olleille kehittyy tilanteen seurauksena suurimmalla todennäköisyydellä posttraumaattinen
stressihäiriö. Tulosten perusteella voidaan olettaa, että näihin ryhmiin kuuluvien
läheisten tunnistaminen ja jatkoapuun ohjaaminen on erityisen tärkeää. Tulosten mukaan
toimenpiteiden selittäminen, konkreettisen tiedon antaminen, fyysisistä ja psyykkisistä
perustarpeista huolehtiminen, stressireaktioiden normalisointi ja niiden vastaanottaminen,
itsemurhariskissä olevien tunnistaminen, päätöksenteossa avustaminen ja aktiivinen
jatkoapuun ohjaaminen vähentävät tapahtuman seurauksena kehittyvän posttraumaattisen
stressihäiriön riskiä. Näiden seikkojen huomioimisella voidaan olettaa olevan
posttraumaattista stressihäiriöitä ennaltaehkäisevä vaikutus. Tulosten pohjalta ensihoitajille
koottiin läheisten huomioon ottamiseen liittyen tiivistetty ohjeistus kenttätyöhön.
asemaa ensihoitotilanteeseen liittyvässä psykososiaalisessa kriisitilanteessa. Opinnäytetyön
tarkoituksena oli koota Soiten ensihoitokeskuksessa työskentelevien ensihoitajien
käyttöön ohjeistus läheisen kohtaamisesta, psykososiaalisen tuen tarpeen tunnistamisesta
ja jatkoapuun ohjaamisesta.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin narratiivista kirjallisuuskatsausta. Aineistoksi valikoitui
sähköisistä tietokannoista systemaattisen haun tuloksena viisi alkuperäistutkimusta. Tutkimusten
lisäksi ohjeen täydentämisessä hyödynnettiin Käypä hoito -suosituksia, National
Child Trautamic Stress Networkin Psychological First Aid -opasta sekä asiantuntijahaastattelua
ja -kyselyä, joihin vastasi seitsemän kriisityöntekijää.
Aineistojen tulokset analysoitiin
teemoittelemalla.
Tulosten perusteella potilaan kuoleman nähneille, toimintakyvyn vajetta omaaville, lapsipotilaan
vanhemmille, yli- ja alireagoiville sekä lähisuhde- tai muussa väkivaltatilanteissa
mukana olleille kehittyy tilanteen seurauksena suurimmalla todennäköisyydellä posttraumaattinen
stressihäiriö. Tulosten perusteella voidaan olettaa, että näihin ryhmiin kuuluvien
läheisten tunnistaminen ja jatkoapuun ohjaaminen on erityisen tärkeää. Tulosten mukaan
toimenpiteiden selittäminen, konkreettisen tiedon antaminen, fyysisistä ja psyykkisistä
perustarpeista huolehtiminen, stressireaktioiden normalisointi ja niiden vastaanottaminen,
itsemurhariskissä olevien tunnistaminen, päätöksenteossa avustaminen ja aktiivinen
jatkoapuun ohjaaminen vähentävät tapahtuman seurauksena kehittyvän posttraumaattisen
stressihäiriön riskiä. Näiden seikkojen huomioimisella voidaan olettaa olevan
posttraumaattista stressihäiriöitä ennaltaehkäisevä vaikutus. Tulosten pohjalta ensihoitajille
koottiin läheisten huomioon ottamiseen liittyen tiivistetty ohjeistus kenttätyöhön.