Säästävästi leikatun rintasyöpäpotilaan asettelu sädehoitoasentoon käyttämällä ihomerkkejä ja laservaloja verrattuna optiseen kuvantamisjärjestelmään
Kalilainen, Jarkko (2017)
Kalilainen, Jarkko
Savonia-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703153334
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703153334
Tiivistelmä
Tiivistelmä
Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä ja noin joka yhdeksäs nainen sairastuu rintasyöpään elämänsä aikana.
Rintasyöpäleikkauksen jälkeinen sädehoito on keskeisessä asemassa rintasyövän hoidossa. Sädehoidon tavoitteena on toimittaa suuria sädeannoksia hoitokohteeseen, kuitenkin samalla minimoiden annos ympäröiviin terveisiin kudoksiin. Siksi on erittäin tärkeää, että kohde on aseteltu oikein ja että kohteen määrittely ottaa huomioon myös epävarmuustekijät, kuten kohteen mahdollisen liikkeen ja asettelun virheet.
Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida melko vähän aikaa Kuopion yliopistollisen sairaalan sädehoitoyksikön käytössä ollutta paikannus ja liikkeentunnistus Catalyst -järjestelmän soveltuvuutta rintasyöpäpotilaan asetteluun. Tutkimuksella haluttiin selvittää, onko järjestelmä tarpeeksi luotettava potilaan asettelun apuväline, jotta päivittäisestä KKTT-kuvantamisesta voitaisiin luopua rintasyöpäpotilailla. Tutkimukseen rekrytoitiin 40 ensimmäistä tutkimukseen suostuvaa, säästävästi leikattua rintasyöpäpotilasta. Hoidot toteutettiin Kuopion yliopistollisen sairaalan sädehoitoyksikössä.
Vapaassa hengityksessä hoidetuista potilaista (n=17) analysoitiin 136 fraktiota aseteltuna laservaloja ja ihomerkkejä apuna käyttäen ja optisella kuvantamisjärjestelmällä aseteltuna 119 fraktiota. Potilastutkimus osoitti, että vapaassa hengityksessä hoidettujen potilaiden keskimääräinen poikkeama ja keskihajonta olivat aseteltuna laservaloja ja ihomerkkejä käyttäen Tx-suunnassa -0,7±1,7 mm, Ty-suunnassa -1,1±2,6 mm, Tz-suunnassa -2,1±4,6 mm. Rx-suunnassa 0,54±1,57°, Ry-suunnassa 0,63±0,74° ja Rz-suunnassa 0,21±0,44°. Optisella kuvantamisjärjestelmällä keskimääräinen poikkeama ja keskihajonta olivat Tx-suunnassa -0,9±2,4 mm, Ty-suunnassa -2,9±2,2 mm ja Tz-suunnassa 5,8±2,5 mm. Rx-suunnassa 0,13±1,29°, Ry-suunnassa 0,42±0,80° ja Rz-suunnassa 0,46±0,70°.
Hengityspidätyksessä hoidetuista potilaista (n=23) analysoitiin 209 fraktiota aseteltuna laservaloja ja ihomerkkejä apuna käyttäen ja optisella kuvantamisjärjestelmällä aseteltuna 186 fraktiota. Hengityspidätyksessä hoidettujen potilaiden keskimääräinen poikkeama ja keskihajonta olivat aseteltuna laservaloja ja ihomerkkejä apuna käyttäen Tx-suunnassa -0,7±2,4 mm, Ty-suunnassa 1,1±3,1 mm, Tz-suunnassa 1,8±3,6 mm, Rx-suunnassa 0,78±1,4°, Ry-suunnassa 0,3±1,02° ja Rz-suunnassa 0,23±0,83°. Optisella kuvantamisjärjestelmällä keskimääräinen poikkeama ja keskihajonta olivat Tx-suunnassa -1,8±1,9mm, Ty-suunnassa -2,5±3,4 mm, Tz-suunnassa 7,5±2,6 mm, Rx-suunnassa keskiarvo oli 0,48±1,27°, Ry-suunnassa 0,25±1,3° ja Rz-suunnassa -0,37±0,93°.
Tutkimustulosten mukaan optisen kuvantamisjärjestelmän tarkkuus oli hyvällä tasolla kaikissa rotaatiosuunnissa sekä Tx- ja Ty-suunnissa. Tz-suunnassa oleva systemaattinen virhe on lähellä KYSin sädehoitoyksikössä käytössä olevaa 5 mm toleranssia. Korkeussuunnan poikkeamasta huolimatta tutkimustulokset viittaavat siihen, että optista kuvantamisjärjestelmää voidaan käyttää rintasyöpäpotilaan päivittäisen asettelun apuvälineenä. Huomattavaa kliinistä eroavaisuutta menetelmien välillä ei havaittu. Kun vertaillaan aikaisempien tutkimusten tutkimustuloksia tämän tutkimuksen tuloksiin, voidaan päätellä, että järjestelmällä päästään yhtä hyvään asettelutarkkuuteen, kuin laservaloja ja ihomerkkejä käyttäen. Optinen kuvantamisjärjestelmä on turvallinen käyttää ja sen vuoksi järjestelmää voidaan suositella käytettäväksi rintasyöpäpotilaan asetteluun ja korvattavaksi osan päivittäisistä KKTT-kuvantamisista.
Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä ja noin joka yhdeksäs nainen sairastuu rintasyöpään elämänsä aikana.
Rintasyöpäleikkauksen jälkeinen sädehoito on keskeisessä asemassa rintasyövän hoidossa. Sädehoidon tavoitteena on toimittaa suuria sädeannoksia hoitokohteeseen, kuitenkin samalla minimoiden annos ympäröiviin terveisiin kudoksiin. Siksi on erittäin tärkeää, että kohde on aseteltu oikein ja että kohteen määrittely ottaa huomioon myös epävarmuustekijät, kuten kohteen mahdollisen liikkeen ja asettelun virheet.
Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida melko vähän aikaa Kuopion yliopistollisen sairaalan sädehoitoyksikön käytössä ollutta paikannus ja liikkeentunnistus Catalyst -järjestelmän soveltuvuutta rintasyöpäpotilaan asetteluun. Tutkimuksella haluttiin selvittää, onko järjestelmä tarpeeksi luotettava potilaan asettelun apuväline, jotta päivittäisestä KKTT-kuvantamisesta voitaisiin luopua rintasyöpäpotilailla. Tutkimukseen rekrytoitiin 40 ensimmäistä tutkimukseen suostuvaa, säästävästi leikattua rintasyöpäpotilasta. Hoidot toteutettiin Kuopion yliopistollisen sairaalan sädehoitoyksikössä.
Vapaassa hengityksessä hoidetuista potilaista (n=17) analysoitiin 136 fraktiota aseteltuna laservaloja ja ihomerkkejä apuna käyttäen ja optisella kuvantamisjärjestelmällä aseteltuna 119 fraktiota. Potilastutkimus osoitti, että vapaassa hengityksessä hoidettujen potilaiden keskimääräinen poikkeama ja keskihajonta olivat aseteltuna laservaloja ja ihomerkkejä käyttäen Tx-suunnassa -0,7±1,7 mm, Ty-suunnassa -1,1±2,6 mm, Tz-suunnassa -2,1±4,6 mm. Rx-suunnassa 0,54±1,57°, Ry-suunnassa 0,63±0,74° ja Rz-suunnassa 0,21±0,44°. Optisella kuvantamisjärjestelmällä keskimääräinen poikkeama ja keskihajonta olivat Tx-suunnassa -0,9±2,4 mm, Ty-suunnassa -2,9±2,2 mm ja Tz-suunnassa 5,8±2,5 mm. Rx-suunnassa 0,13±1,29°, Ry-suunnassa 0,42±0,80° ja Rz-suunnassa 0,46±0,70°.
Hengityspidätyksessä hoidetuista potilaista (n=23) analysoitiin 209 fraktiota aseteltuna laservaloja ja ihomerkkejä apuna käyttäen ja optisella kuvantamisjärjestelmällä aseteltuna 186 fraktiota. Hengityspidätyksessä hoidettujen potilaiden keskimääräinen poikkeama ja keskihajonta olivat aseteltuna laservaloja ja ihomerkkejä apuna käyttäen Tx-suunnassa -0,7±2,4 mm, Ty-suunnassa 1,1±3,1 mm, Tz-suunnassa 1,8±3,6 mm, Rx-suunnassa 0,78±1,4°, Ry-suunnassa 0,3±1,02° ja Rz-suunnassa 0,23±0,83°. Optisella kuvantamisjärjestelmällä keskimääräinen poikkeama ja keskihajonta olivat Tx-suunnassa -1,8±1,9mm, Ty-suunnassa -2,5±3,4 mm, Tz-suunnassa 7,5±2,6 mm, Rx-suunnassa keskiarvo oli 0,48±1,27°, Ry-suunnassa 0,25±1,3° ja Rz-suunnassa -0,37±0,93°.
Tutkimustulosten mukaan optisen kuvantamisjärjestelmän tarkkuus oli hyvällä tasolla kaikissa rotaatiosuunnissa sekä Tx- ja Ty-suunnissa. Tz-suunnassa oleva systemaattinen virhe on lähellä KYSin sädehoitoyksikössä käytössä olevaa 5 mm toleranssia. Korkeussuunnan poikkeamasta huolimatta tutkimustulokset viittaavat siihen, että optista kuvantamisjärjestelmää voidaan käyttää rintasyöpäpotilaan päivittäisen asettelun apuvälineenä. Huomattavaa kliinistä eroavaisuutta menetelmien välillä ei havaittu. Kun vertaillaan aikaisempien tutkimusten tutkimustuloksia tämän tutkimuksen tuloksiin, voidaan päätellä, että järjestelmällä päästään yhtä hyvään asettelutarkkuuteen, kuin laservaloja ja ihomerkkejä käyttäen. Optinen kuvantamisjärjestelmä on turvallinen käyttää ja sen vuoksi järjestelmää voidaan suositella käytettäväksi rintasyöpäpotilaan asetteluun ja korvattavaksi osan päivittäisistä KKTT-kuvantamisista.