”Huoli ja rakkaus kestää niin kauan kuin veri virtaa – vastuuta ja vaikuttamista” : Sukulaissijaisvanhempien kokemuksia arjesta ja asioimisesta eri palvelujärjestelmissä
Filppula, Katariina (2016)
Filppula, Katariina
Hämeen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703133216
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703133216
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa ja lisätä tietoa sukulaissijaisvanhempien arjesta ja siihen liittyvistä tuen tarpeista sekä asioimisesta eri palvelujärjestelmissä. Sukulaissijoituksia koskevat käytännöt ovat olleet kuntien kesken hyvin erilaisia, mistä johtuen sukulaissijaisvanhemmat ovat saaneet esimerkiksi tukea vaihtelevasti.
Teoreettinen viitekehys muodostui kotimaisista sukulaissijoituksia käsittelevistä tutkimuksista. Teoriaa täydensivät tutkimus- ja hankeraportit, lastensuojelu- ja perhehoitolait sekä lastensuojelua käsittelevä kirjallisuus. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä Webropol-kyselyllä, jota muun muassa Perhehoitoliitto välitti sukulaissijaisvanhemmille eri puolilla Suomea. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja sen aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä kategorisointia hyödyntäen.
Sijaisvanhemmuus vaikutti tutkimukseen osallistuneiden koko elämään: työntekoon, parisuhteeseen, sosiaalisiin suhteisiin sekä arjen pyörittämiseen. Sukulaissijaisvanhemmat kokivat asioimisen palvelujärjestelmissä pääasiassa myönteisenä. Ääripään kokemukset liittyivät lastensuojeluun. Toisaalta sukulaissijaisvanhemmat olivat saaneet kokea olevansa arvostettuja lapsen asioiden asiantuntijoita. Toisessa ääripäässä olivat taistelutarinat, joissa sukulaissijaisvanhemmat joutuivat turvautumaan asianajajaan saadakseen tukea ja ratkaisun erimielisyyksiin sosiaalityöntekijöiden kanssa. Vahvat tunteet, etenkin rakkaus, ja toiminnan motiivit kietoutuivat sukulaisuuteen.
Sukulaissijaisvanhempien tarinoista nousi esiin tarve ajalle: aikaa itselle, puolisolle, lapsille ja aikaa sosiaalityöntekijän kanssa. Tuen painopiste on taloudellisessa tuessa, mutta rinnalle tarvittaisiin tukimuotoja, joissa pääsisi käsittelemään muutoksen tuomia tunteita, niin positiivisia kuin negatiivisia.
Teoreettinen viitekehys muodostui kotimaisista sukulaissijoituksia käsittelevistä tutkimuksista. Teoriaa täydensivät tutkimus- ja hankeraportit, lastensuojelu- ja perhehoitolait sekä lastensuojelua käsittelevä kirjallisuus. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä Webropol-kyselyllä, jota muun muassa Perhehoitoliitto välitti sukulaissijaisvanhemmille eri puolilla Suomea. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja sen aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä kategorisointia hyödyntäen.
Sijaisvanhemmuus vaikutti tutkimukseen osallistuneiden koko elämään: työntekoon, parisuhteeseen, sosiaalisiin suhteisiin sekä arjen pyörittämiseen. Sukulaissijaisvanhemmat kokivat asioimisen palvelujärjestelmissä pääasiassa myönteisenä. Ääripään kokemukset liittyivät lastensuojeluun. Toisaalta sukulaissijaisvanhemmat olivat saaneet kokea olevansa arvostettuja lapsen asioiden asiantuntijoita. Toisessa ääripäässä olivat taistelutarinat, joissa sukulaissijaisvanhemmat joutuivat turvautumaan asianajajaan saadakseen tukea ja ratkaisun erimielisyyksiin sosiaalityöntekijöiden kanssa. Vahvat tunteet, etenkin rakkaus, ja toiminnan motiivit kietoutuivat sukulaisuuteen.
Sukulaissijaisvanhempien tarinoista nousi esiin tarve ajalle: aikaa itselle, puolisolle, lapsille ja aikaa sosiaalityöntekijän kanssa. Tuen painopiste on taloudellisessa tuessa, mutta rinnalle tarvittaisiin tukimuotoja, joissa pääsisi käsittelemään muutoksen tuomia tunteita, niin positiivisia kuin negatiivisia.