Näkökulmia iäkkään turkulaisen kotona asumista tukevan kuntoutuksen kehittämiseksi
Korpela, Tuula (2017)
Korpela, Tuula
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703032893
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703032893
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on työelämälähtöinen kehittämistyö, jonka tarkoituksena on selvittää iäkkään kotona asumista tukevan kuntoutuksen toteutumiseen liittyviä edistäviä ja rajoittavia tekijöitä. Turun kaupungin hyvinvointitoimialan lääkinnällisen kuntoutuksen tavoitteena on saada tietoa asiakkaan kokemuksista ja sitä kautta tarkastella toimintatapoja, yhteistyötä ja prosesseja. Työn päätavoitteena on kehittää iäkkään turkulaisen kuntoutuspalveluja turvallista ja mielekästä kotona asumista tukevaksi.
Tutkimus toteutui arviointitutkimuksena. Tutkimusotteena oli realistinen evaluaatio. Aineistonkeruu suoritettiin teemahaastatteluina. Asiakkailta ja omaisilta saatu aineisto kuvailtiin ICF-toimintakykyluokitusta soveltaen. BIKVA-mallin mukaisesti saadut tulokset vietiin keskusteltavaksi työntekijöiden ja johdon ryhmähaastatteluihin. Asiakas- ja omaishaastatteluista pääteemoiksi nousivat kuntoutusosaaminen, oikea-aikaisuus, vaikuttavuus, moniammatillisuus ja matalan kynnyksen palvelut.
Tutkimustulosten mukaan iäkkäät kokivat kuntoutusta edistävinä tekijöinä yksilöllisyyden, kiireettömyyden sekä harjoittelun liittämisen arkeen ja toimintaympäristöön. Kuntoutusta rajoittavina tekijöinä olivat alentuneet psyykkiset voimavarat, heikko ravitsemus sekä kaatumisista aiheutuneet traumatisoitumiset.
Työntekijät kaipasivat lisää moniammatillisia ja kokonaisvaltaisia kuntoutussuunnitelmia. Iäkkään kuntoutumisen toteutumiseen osallistuvat monet ammattiryhmät sekä lähiverkosto. Fysioterapeutin roolin todettiin olevan liikkumis- ja toimintakyvyn asiantuntija, ei kuntouttaja. Toimintakyvyn laskuun ja kaatumisiin ei puututtu ajoissa ja kuntoutus käynnistettiin vasta kun ongelmat olivat jo suuria. Kuntoutusjaksot todettiin liian lyhyiksi. Hallittuihin kotiutuksiin kaivattiin enemmän panostusta ja kuntoutumisen etenemisen seurantaa.
Johdon haastattelussa todettiin tarvetta tehostaa kuntoutuksen koordinointia. Erityisesti riskiryhmät ja palvelujen suurkuluttajat tulisi saada moniammatillisiin selvittelyihin ja kuntoutuspalvelujen piiriin tarpeeksi varhain tavoitteena parempi vaikuttavuus, resurssien kohdentuminen ja kustannussäästö. Keinoina ehdotettiin ennakoivia, helposti saavutettavia, kaikille ikäihmisille määräajoin kohdennet-tuja neuvontapalveluja ja tarkastuksia. Lisäresursointia pidettiin tärkeänä.
Kaikki haastateltavat, iäkkäät, omaiset, työntekijät ja johto toivoivat varhaisempaa puuttumista ja systemaattisempaa kuntoutumisen seurantaa.
Tutkimus toteutui arviointitutkimuksena. Tutkimusotteena oli realistinen evaluaatio. Aineistonkeruu suoritettiin teemahaastatteluina. Asiakkailta ja omaisilta saatu aineisto kuvailtiin ICF-toimintakykyluokitusta soveltaen. BIKVA-mallin mukaisesti saadut tulokset vietiin keskusteltavaksi työntekijöiden ja johdon ryhmähaastatteluihin. Asiakas- ja omaishaastatteluista pääteemoiksi nousivat kuntoutusosaaminen, oikea-aikaisuus, vaikuttavuus, moniammatillisuus ja matalan kynnyksen palvelut.
Tutkimustulosten mukaan iäkkäät kokivat kuntoutusta edistävinä tekijöinä yksilöllisyyden, kiireettömyyden sekä harjoittelun liittämisen arkeen ja toimintaympäristöön. Kuntoutusta rajoittavina tekijöinä olivat alentuneet psyykkiset voimavarat, heikko ravitsemus sekä kaatumisista aiheutuneet traumatisoitumiset.
Työntekijät kaipasivat lisää moniammatillisia ja kokonaisvaltaisia kuntoutussuunnitelmia. Iäkkään kuntoutumisen toteutumiseen osallistuvat monet ammattiryhmät sekä lähiverkosto. Fysioterapeutin roolin todettiin olevan liikkumis- ja toimintakyvyn asiantuntija, ei kuntouttaja. Toimintakyvyn laskuun ja kaatumisiin ei puututtu ajoissa ja kuntoutus käynnistettiin vasta kun ongelmat olivat jo suuria. Kuntoutusjaksot todettiin liian lyhyiksi. Hallittuihin kotiutuksiin kaivattiin enemmän panostusta ja kuntoutumisen etenemisen seurantaa.
Johdon haastattelussa todettiin tarvetta tehostaa kuntoutuksen koordinointia. Erityisesti riskiryhmät ja palvelujen suurkuluttajat tulisi saada moniammatillisiin selvittelyihin ja kuntoutuspalvelujen piiriin tarpeeksi varhain tavoitteena parempi vaikuttavuus, resurssien kohdentuminen ja kustannussäästö. Keinoina ehdotettiin ennakoivia, helposti saavutettavia, kaikille ikäihmisille määräajoin kohdennet-tuja neuvontapalveluja ja tarkastuksia. Lisäresursointia pidettiin tärkeänä.
Kaikki haastateltavat, iäkkäät, omaiset, työntekijät ja johto toivoivat varhaisempaa puuttumista ja systemaattisempaa kuntoutumisen seurantaa.