Seksuaalineuvonnan toteutuminen ja kehittäminen naistentautien poliklinikalla
Oittinen, Jemina (2017)
Oittinen, Jemina
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201702242690
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201702242690
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten seksuaalineuvonta toteutuu ja miten sitä voitaisiin kehittää Rauman aluesairaalan naistentautien poliklinikalla. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa, jonka avulla voidaan kehittää hoitajien antamaa seksuaalineuvontaa asiakaslähtöisemmäksi.
Tutkimus suoritettiin käyttäen kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimuksen aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella, Likertin-asteikkoa käyttäen. Kyselyyn vastasivat Rauman aluesairaalan naistentautien- ja äitiyspoliklinikan asiakkaat. Kyselylomakkeita toimitettiin poliklinikalle yhteensä 100 kappaletta, joista vastattuina palautui 50 kappaletta. Vastausprosentiksi muodostui 50. Lopulliseen tutkimukseen päätyi 49 kyselylomaketta. Aineisto kerättiin marras-tammikuussa 2016–2017. Tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisesti, havainnollistavia kuvaajia apuna käyttäen.
Tutkimustulosten mukaan, asiakkaiden näkökulmasta seksuaalisuuden huomioiminen toteutuu hyvin tietyillä osa-alueilla. Vastaajista enemmistön mielestä hoitohenkilökunnan kanssa olisi helppo keskustella seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ja henkilökunta osoittaa kiinnostustaan keskustelulla seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Hoitohenkilökunta huomioi myös hyvin tulosyyn vaikutukset vartaloon ja sen muutoksiin. Suurin osa asiakkaista koki hoitotilanteet rauhalliseksi ja yksityisyyttä kunnioittavaksi. Seksuaalineuvonnan toteutumisen kannalta asiakkaan itsetunnon ja ihmissuhteiden huomioimisessa olisi kehitettävää. Myös kirjallista materiaalia tulosyyn vaikutuksista seksuaalisuuteen kaivattiin enemmän.
Tuloksien perusteella seksuaalineuvontaa voitaisiin kehittää tarjoamalla enemmän kirjallista materiaalia tulosyyn vaikutuksista seksuaalisuuteen ja enemmistön mielestä seksuaalisuudesta keskusteleminen olisi helpompaa, jos hoitaja tekisi aloitteen keskustelulle. Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että seksuaalineuvontaa tulisi antaa ilman ylimääräistä henkilökuntaa ja seksuaalineuvonta kuuluu osaksi hoitajan työtehtäviä. Jatkotutkimuksena voitaisiin järjestää henkilökunnalle lisäkoulutusta aiheesta ja toteuttaa sama tutkimus uudestaan soveltaen sitä myös tutkittaessa hoitajia.
Tutkimus suoritettiin käyttäen kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimuksen aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella, Likertin-asteikkoa käyttäen. Kyselyyn vastasivat Rauman aluesairaalan naistentautien- ja äitiyspoliklinikan asiakkaat. Kyselylomakkeita toimitettiin poliklinikalle yhteensä 100 kappaletta, joista vastattuina palautui 50 kappaletta. Vastausprosentiksi muodostui 50. Lopulliseen tutkimukseen päätyi 49 kyselylomaketta. Aineisto kerättiin marras-tammikuussa 2016–2017. Tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisesti, havainnollistavia kuvaajia apuna käyttäen.
Tutkimustulosten mukaan, asiakkaiden näkökulmasta seksuaalisuuden huomioiminen toteutuu hyvin tietyillä osa-alueilla. Vastaajista enemmistön mielestä hoitohenkilökunnan kanssa olisi helppo keskustella seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ja henkilökunta osoittaa kiinnostustaan keskustelulla seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Hoitohenkilökunta huomioi myös hyvin tulosyyn vaikutukset vartaloon ja sen muutoksiin. Suurin osa asiakkaista koki hoitotilanteet rauhalliseksi ja yksityisyyttä kunnioittavaksi. Seksuaalineuvonnan toteutumisen kannalta asiakkaan itsetunnon ja ihmissuhteiden huomioimisessa olisi kehitettävää. Myös kirjallista materiaalia tulosyyn vaikutuksista seksuaalisuuteen kaivattiin enemmän.
Tuloksien perusteella seksuaalineuvontaa voitaisiin kehittää tarjoamalla enemmän kirjallista materiaalia tulosyyn vaikutuksista seksuaalisuuteen ja enemmistön mielestä seksuaalisuudesta keskusteleminen olisi helpompaa, jos hoitaja tekisi aloitteen keskustelulle. Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että seksuaalineuvontaa tulisi antaa ilman ylimääräistä henkilökuntaa ja seksuaalineuvonta kuuluu osaksi hoitajan työtehtäviä. Jatkotutkimuksena voitaisiin järjestää henkilökunnalle lisäkoulutusta aiheesta ja toteuttaa sama tutkimus uudestaan soveltaen sitä myös tutkittaessa hoitajia.