Syöpäsairaan potilaan saattohoito läheisten näkökulmasta : katsaus kirjallisuuteen
Arnkil, Tanja; Kuronen, Sari (2017)
Arnkil, Tanja
Kuronen, Sari
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201702062061
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201702062061
Tiivistelmä
Syöpäpotilaat ovat suurin yksittäinen potilasryhmä saattohoidossa. Noin 50 000 ihmistä kuolee vuosittain Suomessa. Syöpään kuolee näistä noin 12 000 ihmistä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata miten henkilökunta voi tukea läheistä syöpäsairaan saattohoitoprosessin aikana. Työn tavoitteena on, että työtä hyödynnetään saattohoidon koulutuksessa, jolloin läheisten tuki saattohoidon prosessissa paranee. Työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui kansainvälisistä tieteellisistä tutkimuksesta (n = 8), jotka analysoitiin induktiivisen sisällön analyysin menetelmin.
Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että kokemattoman ja vain vähän saattohoidossa työskennelleen henkilökunnan koulutusta on lisättävä saattohoidon parantamiseksi läheisten näkökulmasta. Kokeneiden hoitajien ammattitaitoa saattohoitoprosessissa on hyödynnettävä ja työn ohjausta on tarjottava henkilökunnalle omien voimavarojen lisäämiseksi saattohoitotyön kuormittavuuden vuoksi. Hoitotyön laatu vaihtelee riippuen henkilökunnan tiedoista, kokemuksista ja henkilökohtaisista uskomuksista. Henkilökunnalla on suuri rooli läheisen surussa tukemisessa. Läheisten yksilöllinen tapa käsitellä surua on huomioitava, ja on tärkeää, että henkilökunnalla on aikaa ja kykyä auttaa läheisiä surun keskellä. Vertaistuki on tärkeää kuoleman jälkeisessä suruprosessissa, ja tukiverkosto on otettava huomioon saattohoitoprosessissa. Vuorovaikutuksellinen keskustelu tukee läheisten selviytymistä läheisen kuoleman jälkeen. Surua ja luopumista on käsiteltävä avoimissa rehellisissä keskusteluissa. Saattohoitoprosessi ei lopu kuoleman tapahduttua. Läheisiä tulee tukea myös kuoleman jälkeen. Tulostemme mukaan läheisistä voi pitää huolta ottamalla heihin yhteyttä useasti kuoleman jälkeen. Fyysiseen hoitoympäristöön ja kivun hoitoon on kiinnitettävä enemmän huomiota saattohoitoprosessissa.
Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että syöpäsairaan läheisiä hoidetaan hyvin saattohoitoprosessin aikana, mutta kuoleman jälkeinen tuki on jäänyt liian vähälle. Organisaatiotasolla ei ole riittävästi resursseja kuolemanjälkeiseen tukemiseen. Näitä resursseja tulisi lisätä, että saattohoidon laatu paranee. Opinnäytetyömme osoittaa, että tarvitaan lisää tutkimuksia saattohoidon laadun parantamiseksi, sekä lisää koulutusta henkilökunnalle siitä, kuinka läheisiä voidaan tukea saattohoidon prosessin aikana ja sen jälkeen. On selvitettävä, onko olemassa olevista ohjeista apua, ja miten ohjeita voisi kehittää.
Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että kokemattoman ja vain vähän saattohoidossa työskennelleen henkilökunnan koulutusta on lisättävä saattohoidon parantamiseksi läheisten näkökulmasta. Kokeneiden hoitajien ammattitaitoa saattohoitoprosessissa on hyödynnettävä ja työn ohjausta on tarjottava henkilökunnalle omien voimavarojen lisäämiseksi saattohoitotyön kuormittavuuden vuoksi. Hoitotyön laatu vaihtelee riippuen henkilökunnan tiedoista, kokemuksista ja henkilökohtaisista uskomuksista. Henkilökunnalla on suuri rooli läheisen surussa tukemisessa. Läheisten yksilöllinen tapa käsitellä surua on huomioitava, ja on tärkeää, että henkilökunnalla on aikaa ja kykyä auttaa läheisiä surun keskellä. Vertaistuki on tärkeää kuoleman jälkeisessä suruprosessissa, ja tukiverkosto on otettava huomioon saattohoitoprosessissa. Vuorovaikutuksellinen keskustelu tukee läheisten selviytymistä läheisen kuoleman jälkeen. Surua ja luopumista on käsiteltävä avoimissa rehellisissä keskusteluissa. Saattohoitoprosessi ei lopu kuoleman tapahduttua. Läheisiä tulee tukea myös kuoleman jälkeen. Tulostemme mukaan läheisistä voi pitää huolta ottamalla heihin yhteyttä useasti kuoleman jälkeen. Fyysiseen hoitoympäristöön ja kivun hoitoon on kiinnitettävä enemmän huomiota saattohoitoprosessissa.
Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että syöpäsairaan läheisiä hoidetaan hyvin saattohoitoprosessin aikana, mutta kuoleman jälkeinen tuki on jäänyt liian vähälle. Organisaatiotasolla ei ole riittävästi resursseja kuolemanjälkeiseen tukemiseen. Näitä resursseja tulisi lisätä, että saattohoidon laatu paranee. Opinnäytetyömme osoittaa, että tarvitaan lisää tutkimuksia saattohoidon laadun parantamiseksi, sekä lisää koulutusta henkilökunnalle siitä, kuinka läheisiä voidaan tukea saattohoidon prosessin aikana ja sen jälkeen. On selvitettävä, onko olemassa olevista ohjeista apua, ja miten ohjeita voisi kehittää.