"Tuoli omalla tasolla" : lyhytkasvuisen vanhemman arkea alle kouluikäisen lapsen kanssa
Hituri, Elina; Kunttila, Sari; Valtanen, Laura (2017)
Hituri, Elina
Kunttila, Sari
Valtanen, Laura
Turun ammattikorkeakoulu
2017
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201702062050
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201702062050
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tavoitteena on selvittää lyhytkasvuisen vanhemman tai vanhempien arkea alle kouluikäisen lapsen kanssa. Pyrimme vastaamaan, millaiset asiat vanhemmuudessa askarruttavat, miten arki pienen vauvan tai vauvaiän ylittäneen lapsen kanssa sujuu, millaisia haasteita ja ratkaisuja voi ilmetä sekä millaista ohjausta ja neuvontaa lyhytkasvuiselle vanhemmalle tai vanhemmille on tarjolla. Työmme toimintaterapian teoreettisena viitekehyksenä toimii Kanadalainen toiminnallisuuden ja sitoutumisen malli. Tämän lisäksi käsittelemme teoriaosuudessa vanhemmuutta ja arjen mahdollistamista.
Opinnäytetyössämme olemme käyttäneet tutkimusmenetelminä puolistrukturoitua sähköistä kyselyä sekä teemahaastattelua. Kysely oli suunnattu lyhytkasvuisille aikuisille, joilla oli jo lapsia tai jotka suunnittelivat lastenhankintaa. Kyselyyn vastasi 16 henkilöä. Tutkimuksessamme haastattelimme viittä perhettä, joissa toinen tai molemmat vanhemmat olivat lyhytkasvuisia ja heillä oli alle kouluikäinen lapsi tai lapsia. Haastattelut tapahtuivat yksilöhaastatteluna heidän kotonaan, jossa koko perhe tai osa perheestä oli läsnä.
Haastatteluiden aikana kuvattiin toiminnallisia tilanteita videoklippeihin siihen luvan antaneiden henkilöiden esittäminä. Tuotoksena syntyi yhteensä seitsemän lyhyttä videoklippiä. Videoiden aiheet käsittelivät lyhytkasvuisen vanhemman arkitilanteita.
Haastatteluaineiston analysoinnissa käytettiin teemoittelua. Kyselyaineiston monivalintakysymykset analysoitiin tilastollisin keinoin ja avoimet kysymykset teemoittelun avulla. Koko tutkimusaineisto sijoitettiin asetettuihin teema-alueisiin.
Tutkimuksessa tuli esille, että lyhytkasvuisuus itsessään ei vaikuta henkilön kykyyn suoriutua vanhemmuudesta. Lyhytkasvuisuuden taustalla olevat sairaudet ja oireet sen sijaan voivat aiheuttaa haasteita ja rajoitteita henkilön kyvyissä toimia vanhempana. Tutkimuksessa ilmeni, että lyhytkasvuiset vanhemmat kokevat selviytyvänsä hyvin vanhemmuuden rooleistaan.
Aiheesta on tällä hetkellä tehty vähän tutkimuksia, ja siksi jatkotutkimukset olisivat aiheellisia. Erityisesti sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten tietoa lyhytkasvuisten henkilöiden raskaudesta, lastenhankinnasta ja vanhemmuudesta tulisi lisätä. Tämän lisäksi tietämystä lyhytkasvuisuudesta yhteiskunnallisella tasolla olisi hyvä kasvattaa tutkimuksen muodossa
Opinnäytetyössämme olemme käyttäneet tutkimusmenetelminä puolistrukturoitua sähköistä kyselyä sekä teemahaastattelua. Kysely oli suunnattu lyhytkasvuisille aikuisille, joilla oli jo lapsia tai jotka suunnittelivat lastenhankintaa. Kyselyyn vastasi 16 henkilöä. Tutkimuksessamme haastattelimme viittä perhettä, joissa toinen tai molemmat vanhemmat olivat lyhytkasvuisia ja heillä oli alle kouluikäinen lapsi tai lapsia. Haastattelut tapahtuivat yksilöhaastatteluna heidän kotonaan, jossa koko perhe tai osa perheestä oli läsnä.
Haastatteluiden aikana kuvattiin toiminnallisia tilanteita videoklippeihin siihen luvan antaneiden henkilöiden esittäminä. Tuotoksena syntyi yhteensä seitsemän lyhyttä videoklippiä. Videoiden aiheet käsittelivät lyhytkasvuisen vanhemman arkitilanteita.
Haastatteluaineiston analysoinnissa käytettiin teemoittelua. Kyselyaineiston monivalintakysymykset analysoitiin tilastollisin keinoin ja avoimet kysymykset teemoittelun avulla. Koko tutkimusaineisto sijoitettiin asetettuihin teema-alueisiin.
Tutkimuksessa tuli esille, että lyhytkasvuisuus itsessään ei vaikuta henkilön kykyyn suoriutua vanhemmuudesta. Lyhytkasvuisuuden taustalla olevat sairaudet ja oireet sen sijaan voivat aiheuttaa haasteita ja rajoitteita henkilön kyvyissä toimia vanhempana. Tutkimuksessa ilmeni, että lyhytkasvuiset vanhemmat kokevat selviytyvänsä hyvin vanhemmuuden rooleistaan.
Aiheesta on tällä hetkellä tehty vähän tutkimuksia, ja siksi jatkotutkimukset olisivat aiheellisia. Erityisesti sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten tietoa lyhytkasvuisten henkilöiden raskaudesta, lastenhankinnasta ja vanhemmuudesta tulisi lisätä. Tämän lisäksi tietämystä lyhytkasvuisuudesta yhteiskunnallisella tasolla olisi hyvä kasvattaa tutkimuksen muodossa