Edunvalvontavaltuutus : laadinnan ongelmat
Mikkola, Meri (2017)
Mikkola, Meri
Turun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201701301753
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201701301753
Tiivistelmä
Edunvalvontavaltuutus on juridinen asiakirja, jonka avulla on mahdollista valita, kuka hoitaa omia asioita silloin kun niiden hoitamiseen ei enää itse kyetä. Edunvalvontavaltuutus on erinomainen keino vahvistaa omaa itsemääräämisoikeutta ja varautua omaan toimintakyvyttömyyteen. Laki edunvalvontavaltuutuksesta on ollut voimassa vuodesta 2007 lähtien, mutta se on edelleen melko huonosti tunnettu laki.
Tässä opinnäytetyössä käsiteltiin edunvalvontavaltuutuksen pakollisia määräyksiä sekä määräyksiä, jotka tekevät valtakirjasta kattavan. Lisäksi opinnäytetyössä käsiteltiin sitä, miten erilaisten edunvalvontavaltuutusten avulla asiat hoituvat ja millaisia ongelmia valtakirjoissa tehdyt virheet aiheuttavat. Aihe syntyi omaan työkokemukseen perustuvista havainnoista. Edunvalvontavaltuutuksia tarkastaessa samanlaiset mallipohjat ja samankaltaiset virheet toistuivat valtakirjoissa kerta toisensa jälkeen. Tavoitteena opinnäytetyössä oli koota yhteen hyvän edunvalvontavaltuutuksen määräyksiä ja selvittää, miten valtakirjoissa tehdyt virheet vaikuttavat käytännössä asioiden hoitamiseen.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsiteltiin edunvalvontavaltuutuslain asettamia vaatimuksia sille, että tehty valtakirja voi saada lain voiman. Vähimmäisvaatimusten lisäksi käydään läpi määräyksiä, joita valtakirjaan voidaan lisätä, jotta se olisi mahdollisimman kattava ja asioiden hoito sujuisi ongelmitta. Teoriaosuuden lisäksi työssä käydään läpi kolmen erilaisen edunvalvontavaltuutusmallin ja esimerkkiperheen avulla, kuinka valtuutus toimii käytännössä sekä millaisia tilanteita ja haasteita asioiden hoitoon voi syntyä tällaisilla valtakirjoilla.
Opinnäytetyössä saatiin selville, että kiinteistöä ja valtuutettuja koskevat määräykset aiheuttavat eniten ongelmia sekä valtakirjojen laadinnassa että käytännön asioiden hoitamisessa. Lisäksi pinnalle nousi esteellisyysongelmat, jotka vaativat erityistä huomiota valtakirjan laadintavaiheessa. Työn tulosten perusteella havaittiin myös kehitysehdotuksia lakiin, erityisesti lahjoitusten sääntelyn ja oikeushenkilöiden valtuutettuna toimimisen osalta.
Tässä opinnäytetyössä käsiteltiin edunvalvontavaltuutuksen pakollisia määräyksiä sekä määräyksiä, jotka tekevät valtakirjasta kattavan. Lisäksi opinnäytetyössä käsiteltiin sitä, miten erilaisten edunvalvontavaltuutusten avulla asiat hoituvat ja millaisia ongelmia valtakirjoissa tehdyt virheet aiheuttavat. Aihe syntyi omaan työkokemukseen perustuvista havainnoista. Edunvalvontavaltuutuksia tarkastaessa samanlaiset mallipohjat ja samankaltaiset virheet toistuivat valtakirjoissa kerta toisensa jälkeen. Tavoitteena opinnäytetyössä oli koota yhteen hyvän edunvalvontavaltuutuksen määräyksiä ja selvittää, miten valtakirjoissa tehdyt virheet vaikuttavat käytännössä asioiden hoitamiseen.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsiteltiin edunvalvontavaltuutuslain asettamia vaatimuksia sille, että tehty valtakirja voi saada lain voiman. Vähimmäisvaatimusten lisäksi käydään läpi määräyksiä, joita valtakirjaan voidaan lisätä, jotta se olisi mahdollisimman kattava ja asioiden hoito sujuisi ongelmitta. Teoriaosuuden lisäksi työssä käydään läpi kolmen erilaisen edunvalvontavaltuutusmallin ja esimerkkiperheen avulla, kuinka valtuutus toimii käytännössä sekä millaisia tilanteita ja haasteita asioiden hoitoon voi syntyä tällaisilla valtakirjoilla.
Opinnäytetyössä saatiin selville, että kiinteistöä ja valtuutettuja koskevat määräykset aiheuttavat eniten ongelmia sekä valtakirjojen laadinnassa että käytännön asioiden hoitamisessa. Lisäksi pinnalle nousi esteellisyysongelmat, jotka vaativat erityistä huomiota valtakirjan laadintavaiheessa. Työn tulosten perusteella havaittiin myös kehitysehdotuksia lakiin, erityisesti lahjoitusten sääntelyn ja oikeushenkilöiden valtuutettuna toimimisen osalta.