Sinimailasen kasvustokehitys kylvövuonna sekä talvehtimisen jälkeen
Lesonen, Reija (2016)
Lesonen, Reija
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201701121303
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201701121303
Tiivistelmä
Sinimailanen on käytetyin nurmirehukasvi maailmalla, mutta Suomessa sen käyttö on ollut melko vähäistä. Osasyynä sen vähäiseen käyttöön on sinimailasen heikko talvenkestävyys sekä korkea pH- vaatimus. Sinimailasta viljellään Suomessa etupäässä seoskasvustoina, kun taas muualla viljely tapahtuu puhtaina sinimailasnurmina.
Tässä opinnäytetyössä vertailtiin viiden eri sinimailaslajikkeen kehitysrytmejä kylvön jälkeen kesällä 2014 sekä kasvuun lähtöä talvehtimisen jälkeen keväällä 2015. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, löytyisikö eri lajikkeiden välillä eroavaisuuksia kylvövuoden kehitysrytmeissä tai pituuksissa ja onko niillä vaikutusta talvehtimisen onnistumiseen sekä kasvuun lähtöön seuraavana vuonna.
Koe toteutettiin Ylistarossa Luonnonvarakeskuksen pellolla. Lajikkeet kylvettiin valmiiksi lannoitettuun maahan ilman suojakasvia neljänä kerranteena. Tutkittavina lajikkeina olivat Artemis, Alexis, Nexus, Live ja Lavo.
Havaintoja kasvustoista tehtiin viisi kertaa taimettumisen jälkeen. Havainnoitavina asioina olivat pääversojen pituusmittaukset ja kasvuasteiden määritykset, sekä sivuversojen lukumäärän laskenta ja kasvuasteet. Kasvuasteiden määrityksessä käytettiin härkäpavulle ja herneelle tehtyä kasvuastetaulukkoa.
Sinimailaslajikkeiden välillä pituuskasvuissa ja kasvuasteiden kehittymisrytmissä ei havaittu juurikaan eroavaisuuksia. Syyskuun alussa sinimailaskasvustolle tehtiin puhdistusniitto. Puhdistusniittoon mennessä pienet erot pituuskasvuissa olivat tasaantuneet. Kiivaimmillaan pituuskasvu oli 900- 1100 lämpösumma-asteen kohdalla, jonka jälkeen kasvustot aloittivat kukinnan ja pituuskasvu pysähtyi.
Kevään kasvuunlähdössä ja tiheyksissä ei havaittu merkittäviä eroavaisuuksia lajikkeiden välillä. Sinimailaset aloittivat kasvunsa aikaisin keväällä ennen varsinaisen kasvukauden alkua ja muodostivat sivuversoja runsaammin mitä kylvövuonna muodostui.
Tässä opinnäytetyössä vertailtiin viiden eri sinimailaslajikkeen kehitysrytmejä kylvön jälkeen kesällä 2014 sekä kasvuun lähtöä talvehtimisen jälkeen keväällä 2015. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, löytyisikö eri lajikkeiden välillä eroavaisuuksia kylvövuoden kehitysrytmeissä tai pituuksissa ja onko niillä vaikutusta talvehtimisen onnistumiseen sekä kasvuun lähtöön seuraavana vuonna.
Koe toteutettiin Ylistarossa Luonnonvarakeskuksen pellolla. Lajikkeet kylvettiin valmiiksi lannoitettuun maahan ilman suojakasvia neljänä kerranteena. Tutkittavina lajikkeina olivat Artemis, Alexis, Nexus, Live ja Lavo.
Havaintoja kasvustoista tehtiin viisi kertaa taimettumisen jälkeen. Havainnoitavina asioina olivat pääversojen pituusmittaukset ja kasvuasteiden määritykset, sekä sivuversojen lukumäärän laskenta ja kasvuasteet. Kasvuasteiden määrityksessä käytettiin härkäpavulle ja herneelle tehtyä kasvuastetaulukkoa.
Sinimailaslajikkeiden välillä pituuskasvuissa ja kasvuasteiden kehittymisrytmissä ei havaittu juurikaan eroavaisuuksia. Syyskuun alussa sinimailaskasvustolle tehtiin puhdistusniitto. Puhdistusniittoon mennessä pienet erot pituuskasvuissa olivat tasaantuneet. Kiivaimmillaan pituuskasvu oli 900- 1100 lämpösumma-asteen kohdalla, jonka jälkeen kasvustot aloittivat kukinnan ja pituuskasvu pysähtyi.
Kevään kasvuunlähdössä ja tiheyksissä ei havaittu merkittäviä eroavaisuuksia lajikkeiden välillä. Sinimailaset aloittivat kasvunsa aikaisin keväällä ennen varsinaisen kasvukauden alkua ja muodostivat sivuversoja runsaammin mitä kylvövuonna muodostui.