Kuusen luontainen uudistaminen
Anttila, Eero (2016)
Anttila, Eero
Hämeen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016122121395
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016122121395
Tiivistelmä
Metsälaki ja metsänhoidon suositukset ovat muuttuneet aiempaa sallivammiksi metsän luontaisen uudistamisen osalta. Kuusen luontaista uudistamista on pidetty kivennäismailla epävarmana menetelmänä, ja valtamenetelmä kuusen uudistamisessa on istutus. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin luontaisen uudistamisen onnistumista Leijankorven- ja Mynäjoen yhteismetsien alueella verrattuna vanhoihin tutkimuksiin aiheesta. Tutkimus suoritettiin yhteistyössä yhteismetsiä hoitavan metsänhoitoyhdistys Tuki ry:n kanssa.
Tavoitteena oli maastoinventointien avulla selvittää, onko kuvioille syntynyt kasvatuskelpoinen taimikko. Maastoinventoinnin tuloksia verrattiin aikaisempiin tutkimuksiin kuusen luontaisesta uudistamisesta. Tavoitteena oli myös selvittää taimikon sisäistä tiheysjakaumaa eli taimikoiden ryhmittäisyyttä. Maastotyöt tehtiin syksyllä 2015.
Tutkittavan alueen kokonaispinta-ala oli 31,3 ha. Maastoinventointien perusteella todettiin, että hyvän uudistamistuloksen rajan, yli 3 000 tainta hehtaarilla, ylittävä osuus taimikoiden kokonaispinta-alasta oli 46,7 % eli 14,6 hehtaaria. Heikoksi tai epäonnistuneeksi, alle 2 000 tainta hehtaarilla, luokiteltiin 38 % eli 12 hehtaaria. Tästä täysin tyhjän alueen osuus oli 4,2 hehtaaria.
Tutkimuksen johtopäätöksenä todettiin, että kuusen luontainen uudista-minen tuottaa epätasaisia ja aukkoisia taimikoita. Tulokset ovat hyvin samakaltaisia aiheesta tehtyjen aikaisempien tutkimusten kanssa.
Luontainen uudistaminen saattaa kuitenkin esimerkiksi hallalle aroilla paikoilla olla käyttökelpoinen menetelmä. Luontaisen uudistamisen kustannustehokkuutta verrattuna valtamenetelmänä käytettävään istutukseen on syytä tutkia tulevaisuudessa.
Tavoitteena oli maastoinventointien avulla selvittää, onko kuvioille syntynyt kasvatuskelpoinen taimikko. Maastoinventoinnin tuloksia verrattiin aikaisempiin tutkimuksiin kuusen luontaisesta uudistamisesta. Tavoitteena oli myös selvittää taimikon sisäistä tiheysjakaumaa eli taimikoiden ryhmittäisyyttä. Maastotyöt tehtiin syksyllä 2015.
Tutkittavan alueen kokonaispinta-ala oli 31,3 ha. Maastoinventointien perusteella todettiin, että hyvän uudistamistuloksen rajan, yli 3 000 tainta hehtaarilla, ylittävä osuus taimikoiden kokonaispinta-alasta oli 46,7 % eli 14,6 hehtaaria. Heikoksi tai epäonnistuneeksi, alle 2 000 tainta hehtaarilla, luokiteltiin 38 % eli 12 hehtaaria. Tästä täysin tyhjän alueen osuus oli 4,2 hehtaaria.
Tutkimuksen johtopäätöksenä todettiin, että kuusen luontainen uudista-minen tuottaa epätasaisia ja aukkoisia taimikoita. Tulokset ovat hyvin samakaltaisia aiheesta tehtyjen aikaisempien tutkimusten kanssa.
Luontainen uudistaminen saattaa kuitenkin esimerkiksi hallalle aroilla paikoilla olla käyttökelpoinen menetelmä. Luontaisen uudistamisen kustannustehokkuutta verrattuna valtamenetelmänä käytettävään istutukseen on syytä tutkia tulevaisuudessa.