Arjen innovaatioista vanhuspalvelujen kehittämiseen
Tervaskanto-Mäentausta, Tiina (2016)
Lataukset:
Tervaskanto-Mäentausta, Tiina
Oulun ammattikorkeakoulu
2016
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-597-139-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-597-139-5
Tiivistelmä
Innovaatio on sosiaali- ja terveysalalla vielä melko uusi ja merkityksiään hakeva käsite. Toimialalla on käynnissä paljon innovaatiotoimintaan tähtäävää kehittämistä, mutta innovaatioteorioita ei ole totuttu käyttämään kehittämistoiminnassa. Innovaatioihin on tavallisesti viitattu termeillä uusi palvelu tai rakenneuudistus.
Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia innovatiivisia vanhustyön toimintamalleja syntyi opiskelijoiden opinnäytetöissä, miten ideat syntyivät ja miten ideasta edettiin innovaatioksi. Lisäksi selvitettiin, miten opinnäytetyöt kiinnittyivät työyhteisöjen vanhuspalvelujen kehittämistoimintaan sekä miten ne vastasivat projektin tavoitteisiin. Aineisto muodostui ammattikorkeakoulun koordinoimaan yhteistyöhankkeeseen kiinnittyneistä 27 opinnäytetyöstä.
Opinnäytetöissä tuotettiin pääasiassa sosiaalisia innovaatioaihiota tai ns. mikroinnovaatioita. Osa vanhustyön kehittämiseen liittyvistä opinnäytetöiden aiheista välittyi hankkeen yhteistyöorganisaatioista ja osa aiheista ideoitiin yhteistyöorganisaatioiden ulkopuolelta. Kaikki toteutetut opinnäytetyöt eivät kiinnittyneet suoraan hankkeen kehittämistavoitteisiin. Tuotetut opinnäytetyöt vastasivat hyvin opiskelijoiden oppimistavoitteisiin. Niiden tuottamat uudet innovaatioaihiot, toimintakykyä aktivoiva toiminta, koulutuksen tuottama uusi osaaminen ja tieto jäivät kuitenkin kertaluonteiseksi ja irralliseksi. Innovaatioprosessin mukaisesti jatkossa on tärkeä sitouttaa kaikki osapuolet mukaan kehittämistoimintaan ideavaiheessa, arviointivaiheessa ja kehittämistyöhön valituissa kohteissa, jotta uudet käytännöt voivat vakiintua ikäihmisten toimintakyvyn ja arjen parantamiseksi. Valikoituneet kehittämisaiheet voidaan kimputtaa isommiksi kehittämispaketeiksi, joihin voidaan kiinnittää useita opiskelijoita sekä opinnäytetöitä.
Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia innovatiivisia vanhustyön toimintamalleja syntyi opiskelijoiden opinnäytetöissä, miten ideat syntyivät ja miten ideasta edettiin innovaatioksi. Lisäksi selvitettiin, miten opinnäytetyöt kiinnittyivät työyhteisöjen vanhuspalvelujen kehittämistoimintaan sekä miten ne vastasivat projektin tavoitteisiin. Aineisto muodostui ammattikorkeakoulun koordinoimaan yhteistyöhankkeeseen kiinnittyneistä 27 opinnäytetyöstä.
Opinnäytetöissä tuotettiin pääasiassa sosiaalisia innovaatioaihiota tai ns. mikroinnovaatioita. Osa vanhustyön kehittämiseen liittyvistä opinnäytetöiden aiheista välittyi hankkeen yhteistyöorganisaatioista ja osa aiheista ideoitiin yhteistyöorganisaatioiden ulkopuolelta. Kaikki toteutetut opinnäytetyöt eivät kiinnittyneet suoraan hankkeen kehittämistavoitteisiin. Tuotetut opinnäytetyöt vastasivat hyvin opiskelijoiden oppimistavoitteisiin. Niiden tuottamat uudet innovaatioaihiot, toimintakykyä aktivoiva toiminta, koulutuksen tuottama uusi osaaminen ja tieto jäivät kuitenkin kertaluonteiseksi ja irralliseksi. Innovaatioprosessin mukaisesti jatkossa on tärkeä sitouttaa kaikki osapuolet mukaan kehittämistoimintaan ideavaiheessa, arviointivaiheessa ja kehittämistyöhön valituissa kohteissa, jotta uudet käytännöt voivat vakiintua ikäihmisten toimintakyvyn ja arjen parantamiseksi. Valikoituneet kehittämisaiheet voidaan kimputtaa isommiksi kehittämispaketeiksi, joihin voidaan kiinnittää useita opiskelijoita sekä opinnäytetöitä.