Akillesjännerepeämän jälkeinen fysioterapia
Hujala, Anni; Kirjonen, Anu (2016)
Hujala, Anni
Kirjonen, Anu
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016121620854
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016121620854
Tiivistelmä
Työn tarkoituksena oli tehdä Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirille informatiiviset potilasoppaat akillesjännerepeämän kuntoutuksesta. Kirjallisessa osassa raportoimme viimeisimpiä tutkimustuloksia akillesjännerepeämän hoidosta ja kuntoutuksesta. Tieto perustuu alan kirjallisuuteen ja tutkimuksiin, joita keräsimme mm. Pubmedistä, Cochranesta ja Terveysportista. Teimme oppaat yhteistyössä Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin kanssa. Töölön sairaalan fysioterapeutit ohjasivat meitä koko työn aikana ja potilasoppaiden kuvat otimme heidän tiloissa.
Akillesjänne on ihmiskehon vahvin ja paksuin jänne. Akillesjännerepeämät ovat yleistyneet viime vuosina, kun yhä useammat ihmiset jatkavat aktiivista elämäntyyliä vanhemmalla iällä. Repeämä aiheutuu useimmiten mekaanisen paineen ja jänteen degeneraation yhdistelmästä. Jänne repeää, kun kuormitus ylittää jänteen fysiologisen kapasiteetin.
Työn tavoitteena oli selvittää operatiivisen ja konservatiivisen hoidon hyötyjä ja haittoja. Aiemmin repeämät on hoidettu yleisimmin leikkauksella, mutta viime vuosien tutkimukset ovat osoittaneet konservatiivisen hoidon olevan varteenotettava akillesjännerepeämän hoitomuoto. Konservatiivisen ja operatiivisen hoidon vertailututkimuksissa ei ole selvinnyt tilastollisesti merkittäviä eroavaisuuksia hoitomuotojen välillä. Ainoat erot näyttävät olevan uudelleenrepeämien alhaisempi ja komplikaatioiden suurempi määrä operatiivisesti hoidetussa ryhmässä. viime aikoina on alettu sallia aikainen painonvaraus ja liike, mutta edelleen fysioterapiaprosessin etenemisnopeus vaihtelee suuresti eri maiden ja sairaaloiden välillä. Tulevaisuudessa olisi tärkeä tutkia millaisella kuntoutusprotokollalla/ aikataululla saavutetaan parhaat mahdolliset tulokset akillesjännerepeämän hoidossa.
Akillesjänne on ihmiskehon vahvin ja paksuin jänne. Akillesjännerepeämät ovat yleistyneet viime vuosina, kun yhä useammat ihmiset jatkavat aktiivista elämäntyyliä vanhemmalla iällä. Repeämä aiheutuu useimmiten mekaanisen paineen ja jänteen degeneraation yhdistelmästä. Jänne repeää, kun kuormitus ylittää jänteen fysiologisen kapasiteetin.
Työn tavoitteena oli selvittää operatiivisen ja konservatiivisen hoidon hyötyjä ja haittoja. Aiemmin repeämät on hoidettu yleisimmin leikkauksella, mutta viime vuosien tutkimukset ovat osoittaneet konservatiivisen hoidon olevan varteenotettava akillesjännerepeämän hoitomuoto. Konservatiivisen ja operatiivisen hoidon vertailututkimuksissa ei ole selvinnyt tilastollisesti merkittäviä eroavaisuuksia hoitomuotojen välillä. Ainoat erot näyttävät olevan uudelleenrepeämien alhaisempi ja komplikaatioiden suurempi määrä operatiivisesti hoidetussa ryhmässä. viime aikoina on alettu sallia aikainen painonvaraus ja liike, mutta edelleen fysioterapiaprosessin etenemisnopeus vaihtelee suuresti eri maiden ja sairaaloiden välillä. Tulevaisuudessa olisi tärkeä tutkia millaisella kuntoutusprotokollalla/ aikataululla saavutetaan parhaat mahdolliset tulokset akillesjännerepeämän hoidossa.