Aurajoen valuma-alueen vesistökuormituksen kartoitus
Loutchina, Elena (2016)
Loutchina, Elena
Turun ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016121620704
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016121620704
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan Aurajoen valuma-alueella muodostuvaa vesistökuormitusta niin määrällisesti kuin alueellisesti ja pohditaan vaihtoehtoja vesistökuormituksen vähentämiseksi. Ravinnekuormitustiedot pohjautuvat Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) kehittämän vedenlaadun ja ravinnekuormituksen mallinnus- ja arviointi-järjestelmän VEMALA:n arvioihin. Haitallisten aineiden kuormitusta koskevien tietojen lähteinä on käytetty Ympäristöhallinnon toteuttamien hankkeiden tuloksia sekä SYKE:n ympäristötietojärjestelmiä VAHTI:a ja HERTTA:a.
Suomen sisä- ja rannikkovesien suurin ongelma on rehevöityminen. Rehevöityminen on suoraa seurausta vesistöjen lisääntyneestä ravinnekuormituksesta ja etenkin leville tärkeiden fosforin ja typen määrän kasvusta vesistöissä. Vaikka Aurajoen mukana Itämereen päätyvien ravinteiden osuus ei ole niin merkittävä, vaikuttaa se näkyvästi Turun saaristomeressä. Rehevöityminen aiheuttaa alueella biodiversiteetin köyhtymistä ja virkistyskäyttömahdollisuuksien vähenemistä.
Aurajoen valuma-alueella ravinteiden päästölähteinä toimivat maa- ja metsätalous, haja- ja loma-asutus, jotka kaikki yhdessä muodostavat hajakuormituksen. Pistekuormituksen määrä on alueella vähäistä, sillä huomattavimmat pistekuormittajat sekä asutuksen ja teollisuuden jätevedet johdetaan nykyään pääasiallisesti Turun seudun puhdistamolle.
Aurajoen valuma-alue on maatalousvaltaista seutua, jonka pellot sijaitsevat eroosioherkällä savimaalla. Maatalous onkin valuma-alueen suurin vesistökuormittaja. Jotta vesistökuormitusta saataisiin valuma-alueella vähennettyä ja rehevöitymistä hillittyä, tulisi ravinnehuuhtoumaa vähentävät toimenpiteet kohdistaa maatalouteen. Toimenpiteet maataloudesta aiheutuvan kuormituksen vähentämiseksi ovat jo pääosin tiedossa, mutta niiden toteuttaminen pelloilla ei ole ollut riittävää kokonaiskuormituksen pienentämiseksi.
Suomen sisä- ja rannikkovesien suurin ongelma on rehevöityminen. Rehevöityminen on suoraa seurausta vesistöjen lisääntyneestä ravinnekuormituksesta ja etenkin leville tärkeiden fosforin ja typen määrän kasvusta vesistöissä. Vaikka Aurajoen mukana Itämereen päätyvien ravinteiden osuus ei ole niin merkittävä, vaikuttaa se näkyvästi Turun saaristomeressä. Rehevöityminen aiheuttaa alueella biodiversiteetin köyhtymistä ja virkistyskäyttömahdollisuuksien vähenemistä.
Aurajoen valuma-alueella ravinteiden päästölähteinä toimivat maa- ja metsätalous, haja- ja loma-asutus, jotka kaikki yhdessä muodostavat hajakuormituksen. Pistekuormituksen määrä on alueella vähäistä, sillä huomattavimmat pistekuormittajat sekä asutuksen ja teollisuuden jätevedet johdetaan nykyään pääasiallisesti Turun seudun puhdistamolle.
Aurajoen valuma-alue on maatalousvaltaista seutua, jonka pellot sijaitsevat eroosioherkällä savimaalla. Maatalous onkin valuma-alueen suurin vesistökuormittaja. Jotta vesistökuormitusta saataisiin valuma-alueella vähennettyä ja rehevöitymistä hillittyä, tulisi ravinnehuuhtoumaa vähentävät toimenpiteet kohdistaa maatalouteen. Toimenpiteet maataloudesta aiheutuvan kuormituksen vähentämiseksi ovat jo pääosin tiedossa, mutta niiden toteuttaminen pelloilla ei ole ollut riittävää kokonaiskuormituksen pienentämiseksi.