Häpeän kerrostumia kuvataiteellisessa työssä
Kupsala, Riikka (2016)
Kupsala, Riikka
Turun ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016121420349
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016121420349
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä kuvataan henkilökohtaista kehittymistä taiteilijana taideopintojen aikana. Tarkastelu painottuu opiskeluajan kehittymisprosessien pohdintaan ja arviointiin. Tarkastelun näkökulma pohjautuu häpeästä juontuviin vastuksiin taiteellisessa työskentelyssä. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli havainnollistaa, miten häpeä ilmenee taideopiskelijan kuvataiteellisessa työskentelyssä ja taiteilijana olemisessa.
Tämä opinnäytetyö pohjautui itsetutkiskeluun, jota peilattiin enimmäkseen psykologianalan kirjallisuuteen itsetunnosta, häpeästä ja kiltteydestä. Lähteinä käytettiin myös taiteenalan kirjallisuutta. Tutkimus eteni tarkastellen aluksi fantasiaa hyväksytystä, arvostetusta ja rakastetusta taiteilijasta. Toiseksi tutkittiin olemista arvostelevan katseen alla kilttinä ja perfektionistina. Kolmanneksi tarkasteltiin emootioita hylätyksi tulemisen ja tuntemattoman peloista sekä kahlitsevasta häpeästä ja neljänneksi uskomusta minuuden pahuudesta. Lopuksi käsiteltiin itsensä hyväksymistä.
Tutkimuksessa havaittiin kiltteyden ja perfektionismin rajoittavan luovuutta, sillä muiden miellyttäminen johtaa omien mielipiteiden ja näkemysten hylkäämiseen ja pakonomaiseen suorittamiseen. Luovuutta rajoittavia esteitä ovat esimerkiksi itsensä vähättely, alisuoriutuminen, virheiden välttely ja luovan prosessin hallinta. Kiltteyden ja perfektionismin taustalla tulkittiin olevan hylätyksi tulemisen ja tuntemattoman pelot, jotka ohjaavat hakemaan muiden hyväksyntää ja arvostusta harmittomuudella ja virheettömyydellä.
Pelkojen tulkittiin rajoittavan taiteellista työtä esimerkiksi siten, että epäonnistumiset eivät rohkaise yrittämään uudelleen ja jatkamaan luovaa työtä tai että luovan prosessin hallinta rajoittaa nautintoa taiteellisessa työssä. Pelkojen takana katsottiin olevan häpeää, kuten riittämättömyyden ja epätäydellisyyden kokemuksia. Itsetutkiskelu osoitti, että häpeä kahlitsee taiteilijana olemista muiden muassa taiteilijuutta väheksyvän ja mitätöivän itsekriittisyyden kautta. Tutkimuksessa todettiin, että vapautuminen taiteellisen työn vastuksista edellyttää itsensä hyväksymistä, joka kiteytyy itsensä tarpeeksi hyvänä näkemiseen.
Tämä opinnäytetyö pohjautui itsetutkiskeluun, jota peilattiin enimmäkseen psykologianalan kirjallisuuteen itsetunnosta, häpeästä ja kiltteydestä. Lähteinä käytettiin myös taiteenalan kirjallisuutta. Tutkimus eteni tarkastellen aluksi fantasiaa hyväksytystä, arvostetusta ja rakastetusta taiteilijasta. Toiseksi tutkittiin olemista arvostelevan katseen alla kilttinä ja perfektionistina. Kolmanneksi tarkasteltiin emootioita hylätyksi tulemisen ja tuntemattoman peloista sekä kahlitsevasta häpeästä ja neljänneksi uskomusta minuuden pahuudesta. Lopuksi käsiteltiin itsensä hyväksymistä.
Tutkimuksessa havaittiin kiltteyden ja perfektionismin rajoittavan luovuutta, sillä muiden miellyttäminen johtaa omien mielipiteiden ja näkemysten hylkäämiseen ja pakonomaiseen suorittamiseen. Luovuutta rajoittavia esteitä ovat esimerkiksi itsensä vähättely, alisuoriutuminen, virheiden välttely ja luovan prosessin hallinta. Kiltteyden ja perfektionismin taustalla tulkittiin olevan hylätyksi tulemisen ja tuntemattoman pelot, jotka ohjaavat hakemaan muiden hyväksyntää ja arvostusta harmittomuudella ja virheettömyydellä.
Pelkojen tulkittiin rajoittavan taiteellista työtä esimerkiksi siten, että epäonnistumiset eivät rohkaise yrittämään uudelleen ja jatkamaan luovaa työtä tai että luovan prosessin hallinta rajoittaa nautintoa taiteellisessa työssä. Pelkojen takana katsottiin olevan häpeää, kuten riittämättömyyden ja epätäydellisyyden kokemuksia. Itsetutkiskelu osoitti, että häpeä kahlitsee taiteilijana olemista muiden muassa taiteilijuutta väheksyvän ja mitätöivän itsekriittisyyden kautta. Tutkimuksessa todettiin, että vapautuminen taiteellisen työn vastuksista edellyttää itsensä hyväksymistä, joka kiteytyy itsensä tarpeeksi hyvänä näkemiseen.