John Coltrane - Musiikilliset ilmiöt kappaleessa Grand Central
Mast, Jesse (2016)
Mast, Jesse
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016121520496
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016121520496
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni tutkitaan musiikillisia ilmiöitä modaalispainotteisessa kappaleessa Grand Central. Halusin tuoda tutkimuksessani esille John Coltranen improvisaation ilmiöitä sekä tutkia, kuinka hän käsittelee vallitsevaa harmoniaa. Tavoitteena oli myös tutkia elementtejä Coltranen soittotyylistä, joilla hän luo jännitettä tonaalisessa ympäristössä, sekä tutkia millaisilla rytmisiä rakenteita hän ilmentää improvisaatiossaan.
Analyysin tulokset olivat pääpiirteittäin odotettuja. Soolosta oli havaittavissa Coltranelle tyypillistä arpeggiomaista soittotyyliä. Hänen vahvat melodiset asteikkopohjaiset sävelkuljetukset loivat modaalisuuteen pyrkivän tuntuman kappaleen tonaliteetin sisällä. Harmonian ilmentämisessä toisinaan sointujen ylärakenteiden käyttö ja vertikaalisesti F13#11-sävyn ilmentäminen Cm7-soinnun päälle, sekä tritonuskorvauksen ajoittainen käyttö toivat erilaista jännitettä asteikkopohjaiseen äänenkuljetukseen verrattuna. Coltranen rytmisen käsittelyn voidaan tutkimuksen tuloksista päätellä olevan hieman suppeaa, mutta hän rikkoo soolossansa 1/8-linjojaan kauttaaltaan ryöppymäisellä soitolla, sekä ajoittain ennakoimalla tulevaa harmoniaa jo edellisen tahdin iskuilla.
Työssäni saamani tulokset avarsivat näkemystäni John Coltranesta ja sain uusia näkökulmia hänen soittoteknisistä tyylipiirteistä, harmonian käsittelytekniikoista, sekä rytmin ilmentämisestä. Yhden soolon perusteella en voi tehdä tarkkaa johtopäätöstä Coltranen ”soundista”, mutta olen aistivinani tuloksista yhteyden hänen modaaliseen ilmaisuun.
Analyysin tulokset olivat pääpiirteittäin odotettuja. Soolosta oli havaittavissa Coltranelle tyypillistä arpeggiomaista soittotyyliä. Hänen vahvat melodiset asteikkopohjaiset sävelkuljetukset loivat modaalisuuteen pyrkivän tuntuman kappaleen tonaliteetin sisällä. Harmonian ilmentämisessä toisinaan sointujen ylärakenteiden käyttö ja vertikaalisesti F13#11-sävyn ilmentäminen Cm7-soinnun päälle, sekä tritonuskorvauksen ajoittainen käyttö toivat erilaista jännitettä asteikkopohjaiseen äänenkuljetukseen verrattuna. Coltranen rytmisen käsittelyn voidaan tutkimuksen tuloksista päätellä olevan hieman suppeaa, mutta hän rikkoo soolossansa 1/8-linjojaan kauttaaltaan ryöppymäisellä soitolla, sekä ajoittain ennakoimalla tulevaa harmoniaa jo edellisen tahdin iskuilla.
Työssäni saamani tulokset avarsivat näkemystäni John Coltranesta ja sain uusia näkökulmia hänen soittoteknisistä tyylipiirteistä, harmonian käsittelytekniikoista, sekä rytmin ilmentämisestä. Yhden soolon perusteella en voi tehdä tarkkaa johtopäätöstä Coltranen ”soundista”, mutta olen aistivinani tuloksista yhteyden hänen modaaliseen ilmaisuun.