YHTEISTYÖTÄ VAIKO YHTEISTÄ TYÖTÄ? : Tutkimus työalarajoja ylittävästä ja purkavasta toiminnasta Lapuan hiippakunnassa
Lavander, Juho-Heikki; Kosunen, Markus (2016)
Lavander, Juho-Heikki
Kosunen, Markus
Centria-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016121320131
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016121320131
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää mitä työalarajoja ylittävä ja purkava toiminta tarkoittaa seurakuntien työssä, ja kuinka valmiita Lapuan hiippakuntaan kuuluvien seurakuntien kasvatustyöntekijät olisivat muuttamaan työtään kohti laaja-alaisempaa yhteistyötä seurakunnan sisällä. Opinnäytetyössä tutkittiin minkälaisia uhkia ja mahdollisuuksia uuden työtavan omaksuminen luo työntekijöille kuin myös seurakuntalaisille. Seurakuntien kasvatustyöntekijöiltä selvitettiin työn nykyistä tilannetta sekä tulevaisuuden työnäkyä. Opinnäytetyötä varten Lapuan hiippakunnan alueelta haastateltiin yhdeksää kasvatustyöntekijää seitsemästä eri seurakunnasta.
Tutkimuksessa selvisi, että Lapuan hiippakuntien työntekijöiden tekemä työ vastaa suurilta osin työntekijöiden toimintaympäristön tarpeisiin. Työnäkyä seuraavan viiden vuoden ajalta ohjasi suuresti kirkon resurssien hupeneminen ja halu vastata entistä tehokkaammin seurakuntalaisten tarpeisiin. Työntekijöiden valmiudet omaksua ja ottaa vastaan uusi työtapa olivat hyvät, ja työaloja ylittävä ja purkava työtapa nähtiin vahvasti tulevaisuuden tapana tehdä seurakuntatyötä. Haasteina kuitenkin koettiin prosessin pituus, tehdyn muutoksen mahdollinen laajuus sekä työntekijöiden yksilöllisen työtaakan mahdollinen lisääntyminen. Muutoksessa myös pelättiin persoonallisen työotteen toteuttamisen mahdollisuuksien vähenemistä. Lapuan hiippakunnan työntekijät kuitenkin kokivat olevansa valmiita muutokseen kohti työalarajoja ylittävää ja purkavaa toimintaa, ja osassa seurakunnista tämänlaista työtapaa oli jo osittain toteutettu.
Tutkimuksessa selvisi, että Lapuan hiippakuntien työntekijöiden tekemä työ vastaa suurilta osin työntekijöiden toimintaympäristön tarpeisiin. Työnäkyä seuraavan viiden vuoden ajalta ohjasi suuresti kirkon resurssien hupeneminen ja halu vastata entistä tehokkaammin seurakuntalaisten tarpeisiin. Työntekijöiden valmiudet omaksua ja ottaa vastaan uusi työtapa olivat hyvät, ja työaloja ylittävä ja purkava työtapa nähtiin vahvasti tulevaisuuden tapana tehdä seurakuntatyötä. Haasteina kuitenkin koettiin prosessin pituus, tehdyn muutoksen mahdollinen laajuus sekä työntekijöiden yksilöllisen työtaakan mahdollinen lisääntyminen. Muutoksessa myös pelättiin persoonallisen työotteen toteuttamisen mahdollisuuksien vähenemistä. Lapuan hiippakunnan työntekijät kuitenkin kokivat olevansa valmiita muutokseen kohti työalarajoja ylittävää ja purkavaa toimintaa, ja osassa seurakunnista tämänlaista työtapaa oli jo osittain toteutettu.