Tasapainoharjoittelu ja nilkan alueen voimaharjoittelu salibandypelaajien nyrjähdysvammojen ehkäisyssä
Valjakka, Juho; Ahonen, Jari; Levänen, Tuomo; Rytkönen, Valtteri (2016)
Valjakka, Juho
Ahonen, Jari
Levänen, Tuomo
Rytkönen, Valtteri
Saimaan ammattikorkeakoulu
2016
Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120419001
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120419001
Tiivistelmä
Salibandy on Suomessa harrastetuin palloilulaji 19-65-vuotiaiden aikuisten keskuudessa ja aiheuttaa toiseksi eniten liikuntatapaturmia. Yleisin vamma salibandyssä on nilkan nyrjähdys, ja huono tasapaino altistaa nilkan nyrjähdyksille. Opinnäytetyön tarkoituksena oli verrata Star Excursion Balance Test -harjoittelun (SEBT) ja nilkan alueen kestovoimaharjoittelun vaikutusta salibandypelaajien staattiseen ja dynaamiseen tasapainoon ja siten nilkkavammojen riskitekijöihin. Yhteistyöseurana toimi Ponovo miesten salibandyn 2. divisioonasta.
Tutkimukseen osallistui 17 henkilöä, joista kuusi henkilöä lopetti tutkimuksen kesken. Henkilöt jakautuivat harjoitusohjelmien mukaan kahteen ryhmään, kestovoimaryhmään (n=3) ja SEBT-ryhmään (n=8). Ryhmille tehtiin alku- ja loppumittaukset, alku-ja loppukyselyt, ja osallistujat täyttivät harjoituspäiväkirjaa kahdeksan viikon intervention ajan. Ryhmät harjoittelivat joukkueen omien harjoitusten yhteydessä ja tarvittaessa omalla ajalla yhteensä kahdesta kolmeen kertaan viikossa.
SEBT-ryhmässä staattisessa tasapainossa ei tapahtunut muutoksia. Dynaamisessa tasapainossa SEBT-ryhmässä kurkotuspituus kasvoi takaviistoon ulkopuolelle (posterolateraaliseen suuntaan) molemmilla jaloilla. Vasemmalla tukijalalla kurkotus kasvoi keskimäärin 9,2 cm (p=0,012) ja oikealla tukijalalla keskimäärin 11,45 cm (p=0,036). Kestovoimaryhmällä ei tapahtunut muutoksia staattisessa ja dynaamisessa tasapainossa.
Pienen otoskoon ja tutkimusjoukon heterogeenisyyden takia ei tutkimuksen tuloksia voida yleistää. Kestovoimaharjoittelulla ei havaittu olevan vaikutusta staattiseen tai dynaamiseen tasapainoon. Jatkotutkimuksissa tulisi käyttää isompaa koehenkilöiden määrää, seurata kauden urheiluvammoja, yhdistää SEBT-harjoitusohjelman ja kestovoimaharjoitusohjelman tai ottaa kontrolliryhmä mukaan tutkimukseen.
Tutkimukseen osallistui 17 henkilöä, joista kuusi henkilöä lopetti tutkimuksen kesken. Henkilöt jakautuivat harjoitusohjelmien mukaan kahteen ryhmään, kestovoimaryhmään (n=3) ja SEBT-ryhmään (n=8). Ryhmille tehtiin alku- ja loppumittaukset, alku-ja loppukyselyt, ja osallistujat täyttivät harjoituspäiväkirjaa kahdeksan viikon intervention ajan. Ryhmät harjoittelivat joukkueen omien harjoitusten yhteydessä ja tarvittaessa omalla ajalla yhteensä kahdesta kolmeen kertaan viikossa.
SEBT-ryhmässä staattisessa tasapainossa ei tapahtunut muutoksia. Dynaamisessa tasapainossa SEBT-ryhmässä kurkotuspituus kasvoi takaviistoon ulkopuolelle (posterolateraaliseen suuntaan) molemmilla jaloilla. Vasemmalla tukijalalla kurkotus kasvoi keskimäärin 9,2 cm (p=0,012) ja oikealla tukijalalla keskimäärin 11,45 cm (p=0,036). Kestovoimaryhmällä ei tapahtunut muutoksia staattisessa ja dynaamisessa tasapainossa.
Pienen otoskoon ja tutkimusjoukon heterogeenisyyden takia ei tutkimuksen tuloksia voida yleistää. Kestovoimaharjoittelulla ei havaittu olevan vaikutusta staattiseen tai dynaamiseen tasapainoon. Jatkotutkimuksissa tulisi käyttää isompaa koehenkilöiden määrää, seurata kauden urheiluvammoja, yhdistää SEBT-harjoitusohjelman ja kestovoimaharjoitusohjelman tai ottaa kontrolliryhmä mukaan tutkimukseen.