Suoran reisilihaksen ja kaksoiskantalihaksen elektromyografia-aktiivisuus koko kehon värinäharjoittelussa multippeliskleroosia sairastavilla
Törö, Teemu; Hyyrynen, Eevastiina; Kirvesmies, Salli (2016)
Törö, Teemu
Hyyrynen, Eevastiina
Kirvesmies, Salli
Saimaan ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120719425
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120719425
Tiivistelmä
Multippeliskleroosi eli MS-tauti on yleisin nuorten aikuisten vakava neurologinen sairaus, jota sairastaa noin 7000 suomalaista. Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää, miten lyhytkestoinen koko kehon värinäharjoittelu vaikuttaa suoran reisilihaksen ja kaksoiskantalihaksen sisemmän pään EMG-aktiivisuuteen MS-tautia sairastavilla. Yhteistyökumppanina opinnäytetyössä toimi Etelä-Karjalan Neuroyhdistys ry.
Opinnäytetyöhön osallistui viisi henkilöä, joilla oli diagnosoitu MS-tauti vähintään vuosi ennen mittausta. Tutkimus toteutettiin poikittaisasetelmalla, jossa osallistujat kävivät mittauksissa yhden kerran. Osallistujilta mitattiin suoran reisilihaksen (rectus femoris) ja kaksoiskantalihaksen mediaalisen pään (gastroc-nemius, caput mediale) EMG-aktiivisuutta pintaelektrodein. Mittaus tehtiin isometrisessä maksimisuorituksessa ennen värinäalustalla tehtävää koko kehon värinäharjoittelua ja alaraajojen dynaamisten lihasvoimaharjoitteiden aikana, minkä jälkeen tehtiin samat lihasvoimaharjoitteet värinän kanssa. Lopuksi mitattiin isometrinen maksimivoima.
EMG-aktiivisuus suorassa reisilihaksessa oli keskimäärin 49 % ja kaksoiskan-talihaksen sisemmässä päässä 57 % korkeampaa koko kehon värinän aikana tehdyissä harjoitteissa kuin isometrisessä maksimivoimantuotossa. EMG-aktiivisuus värinän aikana tehdyissä harjoitteissa oli suorassa reisilihaksessa keskimäärin 6 % ja kaksoiskantalihaksen sisemmässä päässä 3 % korkeampaa kuin ilman värinää tehdyissä harjoitteissa.
Työn tulosten perusteella koko kehon värinäharjoittelua voidaan mahdollisesti käyttää harjoittelua tai testausta edeltävänä verryttelykeinona tai tehostamaan alaraajojen lihasvoimaharjoittelua. Otoskoon pienuuden takia tulokset eivät ole yleistettävissä. Jatkossa aihetta tulisi tutkia suuremmalla otoskoolla tilastollisen tarkastelun mahdollistamiseksi. MS-tautia sairastavien lihasaktivaatiota voisi tällä asetelmalla verrata myös terveiden henkilöiden lihasaktivaatioon.
Opinnäytetyöhön osallistui viisi henkilöä, joilla oli diagnosoitu MS-tauti vähintään vuosi ennen mittausta. Tutkimus toteutettiin poikittaisasetelmalla, jossa osallistujat kävivät mittauksissa yhden kerran. Osallistujilta mitattiin suoran reisilihaksen (rectus femoris) ja kaksoiskantalihaksen mediaalisen pään (gastroc-nemius, caput mediale) EMG-aktiivisuutta pintaelektrodein. Mittaus tehtiin isometrisessä maksimisuorituksessa ennen värinäalustalla tehtävää koko kehon värinäharjoittelua ja alaraajojen dynaamisten lihasvoimaharjoitteiden aikana, minkä jälkeen tehtiin samat lihasvoimaharjoitteet värinän kanssa. Lopuksi mitattiin isometrinen maksimivoima.
EMG-aktiivisuus suorassa reisilihaksessa oli keskimäärin 49 % ja kaksoiskan-talihaksen sisemmässä päässä 57 % korkeampaa koko kehon värinän aikana tehdyissä harjoitteissa kuin isometrisessä maksimivoimantuotossa. EMG-aktiivisuus värinän aikana tehdyissä harjoitteissa oli suorassa reisilihaksessa keskimäärin 6 % ja kaksoiskantalihaksen sisemmässä päässä 3 % korkeampaa kuin ilman värinää tehdyissä harjoitteissa.
Työn tulosten perusteella koko kehon värinäharjoittelua voidaan mahdollisesti käyttää harjoittelua tai testausta edeltävänä verryttelykeinona tai tehostamaan alaraajojen lihasvoimaharjoittelua. Otoskoon pienuuden takia tulokset eivät ole yleistettävissä. Jatkossa aihetta tulisi tutkia suuremmalla otoskoolla tilastollisen tarkastelun mahdollistamiseksi. MS-tautia sairastavien lihasaktivaatiota voisi tällä asetelmalla verrata myös terveiden henkilöiden lihasaktivaatioon.