Seulontamammografian jatkotutkimus potilaan kokemana
Malkki, Annika; Pohjoisaho-Harju, Marika (2016)
Malkki, Annika
Pohjoisaho-Harju, Marika
Tampereen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120418962
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120418962
Tiivistelmä
Rintasyöpä on Suomessa naisten yleisin syöpä ja siihen sairastuu arviolta joka kymmenes nainen. Vuosittain sairastuvien määrä on noin viisituhatta. Rintojen perustutkimuksena käytetään kliinistä tutkimusta ja mammografiatutkimusta. Seulontamammografia järjestetään lakisääteisesti kahden vuoden välein ja se on potilaalle vapaaehtoinen sekä maksuton. Seulontamammografiaan osallistuneista 2-3 %:lla havaitaan poikkeava löydös, joka johtaa jatkotutkimuksiin, jossa löydös varmistetaan. Yleisimmät jatkotutkimukset ovat neulanäyte, lisäkuvat ja ultraäänitutkimus.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa potilaiden kokemuksia seulontamammografian jatkotutkimuksista. Tavoitteena oli lisätä yhteistyötahon tietoa jatkotutkimuksista potilaiden kokemuksiin perustuen. Opinnäytetyön toteutustavaksi muodostui kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus, ja aineisto kerättiin kyselylomakkeella strukturoituja vastausvaihtoehtoja käyttäen. Kyselylomakkeen perustana käytetty teoreettinen viitekehys perustuu kansallisiin ja kansainvälisiin tutkimuksiin sekä lähdekirjallisuuteen.
Kyselytutkimukseen vastasi 49 henkilöä. Alle puolet vastanneista oli käynyt seulontamammografian jatkotutkimuksissa aikaisemmin. Suurin osa vastanneista oli samaa tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että kirje on hyvä tapa kutsua jatkotutkimuksiin. Kutsukirjeen saapuminen herätti jännitystä ja pelkoa yli puolella vastanneista ja ahdistusta koki noin kolmannes. Kokemukset tutkimuksen aikaisesta ohjauksesta sekä röntgenhoitajan ja lääkärin toiminnasta koettiin valtaosin positiivisiksi. Kaikki vastaajat kokivat saaneensa tukea neulanäytteen oton aikana sekä tietoa jatkotoimenpiteistä. Noin puolet vastaajista ei kokenut lainkaan kipua ja suurimman osan mielestä neulanäytteen otto oli sujuvaa.
Jatkotutkimusaiheeksi ehdotetaan seulontamammografian jatkotutkimukseen osallistuvien kokemusten kartoittamista haastattelun avulla. Haastattelemalla saadaan tarkennettua tietoa vastaajien kokemuksista, tuntemuksista ja ajatuksista jatkotutkimuksesta. Haastattelun avulla saatu tieto on syvällisempää ja monipuolisempaa, kuin kyselylomakkeen avulla kerätty tieto.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa potilaiden kokemuksia seulontamammografian jatkotutkimuksista. Tavoitteena oli lisätä yhteistyötahon tietoa jatkotutkimuksista potilaiden kokemuksiin perustuen. Opinnäytetyön toteutustavaksi muodostui kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus, ja aineisto kerättiin kyselylomakkeella strukturoituja vastausvaihtoehtoja käyttäen. Kyselylomakkeen perustana käytetty teoreettinen viitekehys perustuu kansallisiin ja kansainvälisiin tutkimuksiin sekä lähdekirjallisuuteen.
Kyselytutkimukseen vastasi 49 henkilöä. Alle puolet vastanneista oli käynyt seulontamammografian jatkotutkimuksissa aikaisemmin. Suurin osa vastanneista oli samaa tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että kirje on hyvä tapa kutsua jatkotutkimuksiin. Kutsukirjeen saapuminen herätti jännitystä ja pelkoa yli puolella vastanneista ja ahdistusta koki noin kolmannes. Kokemukset tutkimuksen aikaisesta ohjauksesta sekä röntgenhoitajan ja lääkärin toiminnasta koettiin valtaosin positiivisiksi. Kaikki vastaajat kokivat saaneensa tukea neulanäytteen oton aikana sekä tietoa jatkotoimenpiteistä. Noin puolet vastaajista ei kokenut lainkaan kipua ja suurimman osan mielestä neulanäytteen otto oli sujuvaa.
Jatkotutkimusaiheeksi ehdotetaan seulontamammografian jatkotutkimukseen osallistuvien kokemusten kartoittamista haastattelun avulla. Haastattelemalla saadaan tarkennettua tietoa vastaajien kokemuksista, tuntemuksista ja ajatuksista jatkotutkimuksesta. Haastattelun avulla saatu tieto on syvällisempää ja monipuolisempaa, kuin kyselylomakkeen avulla kerätty tieto.