Magneettinen media : Analoginauhan ja sen emulaatioiden vertailevaa analyysiä
Villberg, Aleksi (2016)
Villberg, Aleksi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120118574
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120118574
Tiivistelmä
Nykyään suosittujen analogisten audiolaitteiden ja varsinkin analoginauhureiden digitaalisten mallinnusten todenmukaisuus on kiihkeän debatin aihe joidenkin audioalan ammattilaisten piirissä. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on vertailla kahta analoginauhuria ja kolmea digitaalista nauhaemulaatiota ja selvittää, kuinka lähelle analogisen nauhan soundia nämä emulaatiot pääsevät.
Suoritin tutkimukseni marraskuussa 2016. Tutkimuksessa käyttämäni nauhurit olivat Studio Kekkosen Otari MTR-12 ja Arabian studiolla sijaitseva Janne Vikstenin Otari MX-5050BII. Keräsin aineiston tutkimustani varten ajamalla vaihtojänniteimpulsseja sekä erilaisia audio-signaaleja nauhureiden ja mallintajien läpi. Analysoin aineistoa lukemalla impulsseista saatuja taajuusvastekäyriä, ja analysoimalla muun audiomateriaalin dynamiikkaa ja kuulokuvaa.
Tutkimuksen tuloksista voi vetää johtopäätöksen, että nauhaemulaatiot kykenevät matkimaan analoginauhureiden taajuus- ja vaihevastetta. Emulaatioiden dynaaminen käyttäytyminen ei kuitenkaan päässyt tavoitteeseensa. Oikeissa analoginauhureissa signaalin huippuarvon ja tehollisarvon erotus pieneni input-signaalia kasvatettaessa. Emulaatiot eivät kyenneet vastaavaan, vaan signaalin dynamiikka-alue pysyi pienenemisen sijaan samana.
Analogisen nauhan soundin tutkiminen on tärkeää, sillä uusia nauhureita ei enää valmisteta, ja nauhojenkin valmistajia on jäljellä enää kaksi. Tulevaisuudessa emulaatiot saattavatkin olla ainut taloudellisesti järkevä keino audioalan ammattilaisten enemmistölle saavuttaa nauhan miellyttävä soundi.
Suoritin tutkimukseni marraskuussa 2016. Tutkimuksessa käyttämäni nauhurit olivat Studio Kekkosen Otari MTR-12 ja Arabian studiolla sijaitseva Janne Vikstenin Otari MX-5050BII. Keräsin aineiston tutkimustani varten ajamalla vaihtojänniteimpulsseja sekä erilaisia audio-signaaleja nauhureiden ja mallintajien läpi. Analysoin aineistoa lukemalla impulsseista saatuja taajuusvastekäyriä, ja analysoimalla muun audiomateriaalin dynamiikkaa ja kuulokuvaa.
Tutkimuksen tuloksista voi vetää johtopäätöksen, että nauhaemulaatiot kykenevät matkimaan analoginauhureiden taajuus- ja vaihevastetta. Emulaatioiden dynaaminen käyttäytyminen ei kuitenkaan päässyt tavoitteeseensa. Oikeissa analoginauhureissa signaalin huippuarvon ja tehollisarvon erotus pieneni input-signaalia kasvatettaessa. Emulaatiot eivät kyenneet vastaavaan, vaan signaalin dynamiikka-alue pysyi pienenemisen sijaan samana.
Analogisen nauhan soundin tutkiminen on tärkeää, sillä uusia nauhureita ei enää valmisteta, ja nauhojenkin valmistajia on jäljellä enää kaksi. Tulevaisuudessa emulaatiot saattavatkin olla ainut taloudellisesti järkevä keino audioalan ammattilaisten enemmistölle saavuttaa nauhan miellyttävä soundi.