Inserttikiinnitykset kerrosrakenteessa : Vapaasti muunneltavan kiinnitysmenetelmän kehittäminen kansikiskoille
Rautalin, Joonas (2016)
Rautalin, Joonas
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112817904
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112817904
Tiivistelmä
Kiinnikkeiden asentaminen kerrosrakenteeseen vaatii yleensä rakenteellisia muutoksia kiinnityspisteiden kohdalla. Koska muutokset jälkikäteen ovat aina työläitä toteuttaa, kiinnityspisteiden paikat on määritettävä ennalta. Tämän opinnäytteen tarkoitus oli selvittää vaihtoehtoinen kiinnitysmenetelmä kansikiskoille sekä testata kiinnitysten lujuus kokeellisesti. Tavoitteena oli löytää kokonaiskustannuksiltaan järkevä vaihtoehto, joka mahdollistaisi kiinnikkeiden sijoittelun tuotannon loppuvaiheessa tai jälkiasennuksena. Tutkittavaksi kiinnitysmenetelmäksi valittiin kierreinsertit, joiden lujuuksia verrattiin rakenteen sisäisiin vastarautoihin sekä liimakiinnitykseen.
Tämä työ perustuu kirjallisuusselvitykseen sekä koekappaleille suoritettuihin kuormituskokeisiin. Aikaisemmin luotujen, hunajakennorakenteisiin perustuvien laskentamallien luotettavuus selvitettiin vertailemalla testituloksia laskennalliseen menetelmään. Lisäksi kehitettiin mitoitusprosessi kansikiskojen kiinnityksille sekä luotiin pohjaa mitoittavien voimien arviointimenetelmän kehittämiselle.
Laskennallisella mitoitusmenetelmällä saadut lujuusarvot olivat vetotesteissä saatuja arvoja pienempiä. Laskentatavassa mitoittavana tekijänä oli ydinaineen leikkauslujuus, eikä liimavalun ja pintalaminaattien välistä liimaliitosta otettu huomioon, mikä voi selittää laskentamenetelmän konservatiivisempia arvoja. Positiiviset testitulokset ja kierreinserttien edut verrattuna rakenteen sisäisiin vastarautoihin kannustivat toimeksiantajaa laajemman testin järjestämiseen sekä mahdolliseen käyttöönottoon.
Tämä työ perustuu kirjallisuusselvitykseen sekä koekappaleille suoritettuihin kuormituskokeisiin. Aikaisemmin luotujen, hunajakennorakenteisiin perustuvien laskentamallien luotettavuus selvitettiin vertailemalla testituloksia laskennalliseen menetelmään. Lisäksi kehitettiin mitoitusprosessi kansikiskojen kiinnityksille sekä luotiin pohjaa mitoittavien voimien arviointimenetelmän kehittämiselle.
Laskennallisella mitoitusmenetelmällä saadut lujuusarvot olivat vetotesteissä saatuja arvoja pienempiä. Laskentatavassa mitoittavana tekijänä oli ydinaineen leikkauslujuus, eikä liimavalun ja pintalaminaattien välistä liimaliitosta otettu huomioon, mikä voi selittää laskentamenetelmän konservatiivisempia arvoja. Positiiviset testitulokset ja kierreinserttien edut verrattuna rakenteen sisäisiin vastarautoihin kannustivat toimeksiantajaa laajemman testin järjestämiseen sekä mahdolliseen käyttöönottoon.