SEPELVALTIMOTAUTIA SAIRASTAVIEN KUNTOUTUJIEN NÄKEMYKSIÄ OSITTAIN VERKOSSA TOTEUTETUN SOPEUTUMISVALMENNUSKURSSIN VAIKUTUKSISTA TOIMINTAKYKYYN
Kuntsi, Eila (2016)
Kuntsi, Eila
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016101615213
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016101615213
Tiivistelmä
Satakunnan Sydänpiiri ry järjesti vuonna 2016 sepelvaltimotautia sairastaville kuntoutujille sopeutumisvalmennuskurssin, joka toteutettiin ensimmäistä kertaa osittain verkkoympäristössä. Kurssiin sisältyi 2 päivän laitosmuotoinen aloitusjakso, 12 viikon mittainen ohjattu verkkojakso sekä seurantapäivä. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa kurssille osallistuneiden kuntoutujien näkemyksiä kurssin vaikutuksista toimintakykyyn. Tarkoituksena oli tuottaa tietoa Satakunnan Sydänpiiri ry:lle tulevien kurssien kehittämisen tueksi.
Opinnäytetyön näkökulma oli laadullinen. Aineisto koostui sopeutumisvalmennuskurssille osallistuneiden 9 kuntoutujan haastatteluista. Haastattelut tehtiin kurssin alkaessa ja sen päättyessä. Aineistonkeruu tapahtui puhelimitse teemahaastattelun menetelmällä. Tulosten analysoinnissa viitekehyksenä toimi ICF-toimintakykyluokitus.
Kuntoutujien asettamat tavoitteet ja arjessa tapahtuneet muutokset painottuivat valtimotaudin vaaratekijöitä vähentäviin elintapoihin. Lisäksi monet kokivat rasituksen sietonsa parantuneen ja sairauteen liittyvän pelon ja huolen vähentyneen kuntoutuksen aikana eli tapahtui muutoksia alueilla, joissa kuntoutujat kertoivat kurssin alkaessa olevan paljon haasteita.
Sopeutumisvalmennuskurssin aloitusjaksossa tärkeimpiä asioita kuntoutujille olivat asiantuntijoiden luennoilta saatu tieto sekä muilta saatu vertaistuki. Verkkojaksolla viikoittain avautuvat teemat syvensivät tietoa ja tarjosivat mahdollisuuden palata aiheisiin myöhemmin. Henkilökohtainen ohjaus verkkojaksolla tuki osaa kuntoutujista tavoitteiden saavuttamisessa ja oli tärkeä kanava kysyä mieltä askarruttavia asioita. Ohjauksen hyödyntämisessä oli kuitenkin suuria eroja kuntoutujien välillä ja useimmilla sen käyttö jäi vähäiseksi. Myös kuntoutujien välinen ryhmäkeskustelu verkkoalustalla oli vähäistä. Osa piti verkkotyöskentelyä vielä vieraana tapana toimia. Kurssin lopussa olevan seurantapäivän suurin merkitys oli toisten kuntoutujien tapaaminen.
Tulosten perusteella osittain verkossa toteutettu sopeutumisvalmennuskurssi vaikutti myönteisesti sepelvaltimotautia sairastavien kuntoutujien toimintakykyyn. Tulevien kurssien suunnittelussa haasteena on kuntoutujalle keskeisen tavoitteen tunnistaminen ja sen toteutumisen tukeminen ohjatun verkkojakson aikana sekä sopeutumisvalmen-nuksen keskeisen elementin, vertaistuen, toteutuminen verkossa.
Opinnäytetyön näkökulma oli laadullinen. Aineisto koostui sopeutumisvalmennuskurssille osallistuneiden 9 kuntoutujan haastatteluista. Haastattelut tehtiin kurssin alkaessa ja sen päättyessä. Aineistonkeruu tapahtui puhelimitse teemahaastattelun menetelmällä. Tulosten analysoinnissa viitekehyksenä toimi ICF-toimintakykyluokitus.
Kuntoutujien asettamat tavoitteet ja arjessa tapahtuneet muutokset painottuivat valtimotaudin vaaratekijöitä vähentäviin elintapoihin. Lisäksi monet kokivat rasituksen sietonsa parantuneen ja sairauteen liittyvän pelon ja huolen vähentyneen kuntoutuksen aikana eli tapahtui muutoksia alueilla, joissa kuntoutujat kertoivat kurssin alkaessa olevan paljon haasteita.
Sopeutumisvalmennuskurssin aloitusjaksossa tärkeimpiä asioita kuntoutujille olivat asiantuntijoiden luennoilta saatu tieto sekä muilta saatu vertaistuki. Verkkojaksolla viikoittain avautuvat teemat syvensivät tietoa ja tarjosivat mahdollisuuden palata aiheisiin myöhemmin. Henkilökohtainen ohjaus verkkojaksolla tuki osaa kuntoutujista tavoitteiden saavuttamisessa ja oli tärkeä kanava kysyä mieltä askarruttavia asioita. Ohjauksen hyödyntämisessä oli kuitenkin suuria eroja kuntoutujien välillä ja useimmilla sen käyttö jäi vähäiseksi. Myös kuntoutujien välinen ryhmäkeskustelu verkkoalustalla oli vähäistä. Osa piti verkkotyöskentelyä vielä vieraana tapana toimia. Kurssin lopussa olevan seurantapäivän suurin merkitys oli toisten kuntoutujien tapaaminen.
Tulosten perusteella osittain verkossa toteutettu sopeutumisvalmennuskurssi vaikutti myönteisesti sepelvaltimotautia sairastavien kuntoutujien toimintakykyyn. Tulevien kurssien suunnittelussa haasteena on kuntoutujalle keskeisen tavoitteen tunnistaminen ja sen toteutumisen tukeminen ohjatun verkkojakson aikana sekä sopeutumisvalmen-nuksen keskeisen elementin, vertaistuen, toteutuminen verkossa.