Turvapaikanhakijoiden työllistyminen osana kotouttamista
Maskonen, Hanna (2016)
Maskonen, Hanna
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016091314213
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016091314213
Tiivistelmä
Pitkään jatkuneet kriisit Lähi-Idän, etenkin Syyrian ja Irakin, alueella ovat aiheuttaneet valtavan turvapaikanhakijoiden vyöryn Eurooppaan. Suomikin otti ennätysmäärän hakijoita vastaan vuonna 2015. Yleisesti maahanmuutto on kasvanut viimeisen muutaman vuosikymmenen aikana. Viime aikoina myös terrori-iskujen määrä Euroopassa on kasvanut johtuen radikaalien ajatusten itämisestä varsinkin maahanmuuttajien keskuudessa. Tässä yhteydessä kotouttamistoimet eli turvapaikanhakijoiden ja muiden maahanmuuttajien integroituminen yhteiskuntaan ovat entistä suuremmassa merkityksessä niin kansallisesti kuin myös Euroopan Unionin jäsenmaiden kesken. Kotouttamisen merkitystä ei voi myöskään väheksyä yksilön tai yhteisön näkökulmasta katsottuna. Monessa yhteydessä työllistyminen, opiskelu, vastaanottavan maan kielen oppiminen, asunto, perhe, yhteisö ja turvallisuus nousevat tärkeimmiksi kotoutumista edistäviksi tekijöiksi.
Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan turvapaikanhakijoiden kotoutumista työllistymisen kautta. Opinnäytetyön näkökulmaksi on valittu oikeussosiologinen näkökulma, mutta työssä näkyy myös oikeuspoliittisia vivahteita. Keskeisiä lakeja käsitellään, jotta on mahdollista saada käsitys lainsäätäjän keinoista turvapaikanhakijoiden kotouttamiseksi työllistämisen avulla. Myös hallituksen tulevia toimia kotouttamisen edistämiseksi pohditaan. Suomen kotoutumistoimien kannalta on hyödyllistä verrata muiden pienten eurooppalaismaiden eli Alankomaiden, Belgian ja Ruotsin kotouttamistoimia ja -lainsäädäntöä omien vahvuuksien ja heikkouksien löytämiseksi. Maahanmuuttajien kohtaamat haasteet ja mahdollisuudet voivat herättää kysymyksiä miten parantaa käytäntöjä kansallisesti ja paikallisesti. Kolmannen sektorin toimijat parantavat parhaillaan kotoutumistoimia, mutta myös suomalaisen yrittäjyyden ja innovaatioiden kenttää. Suomen hallitus ja viranomaiset ovat puuttuneet akuuttiin tilanteeseen nopeasti.
Yhdistyneiden kansakuntien yleismaailmallisessa ihmisoikeusjulistuksessa vuodelta 1945, artikla 14:ssa sanotaan, että kaikilla on oikeus hakea turvapaikkaa. Niin Suomi kuin muutkin Euroopan Unionin jäsenmaat ovat sitoutuneet noudattamaan kansainvälisiä ihmisoikeuksia ja muita sopimuksia. Vaikka maahanmuuttajan tahdolla kotoutua on suuri yksilöllinen merkitys, kansainvälisesti, kansallisesti ja paikallisesti ajateltuna yhteistyöllä on ratkaiseva merkitys myönteisten ratkaisujen luomisessa. Kotoutuminen on vastavuoroista eikä sitä voida odottaa ainoastaan maahanmuuttajalta, vaan yhtä lailla myös kantaväestöltä. Vaikka maahanmuuttajat ovatkin heterogeeninen ja sosioekonomisesti vaihteleva ryhmä, he kohtaavat edelleen syrjintää. Syrjäytyminen voi olla maahanmuuttajalle haasteellisempaa kuin kantaväestön edustajalle, koska maahanmuuttaja ei välttämättä osaa asuinmaan kieltä eikä kulttuuria. Entistä useampi maahanmuuttaja on koditon. Maahanmuuttopolitiikan tulisi olla kontrolloitua yhteiskunnan kantokyvyn rajoittuneisuuden takia. Silti yksi tai useampi syrjäytynyt maahanmuuttaja voi aiheuttaa sisäisen uhkan yhteiskunnalle, mutta ennen kaikkea kysymys on yksittäisen ihmisen tragediasta ja kuinka me yhteiskuntana haluamme kohdella jäseniämme.
Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan turvapaikanhakijoiden kotoutumista työllistymisen kautta. Opinnäytetyön näkökulmaksi on valittu oikeussosiologinen näkökulma, mutta työssä näkyy myös oikeuspoliittisia vivahteita. Keskeisiä lakeja käsitellään, jotta on mahdollista saada käsitys lainsäätäjän keinoista turvapaikanhakijoiden kotouttamiseksi työllistämisen avulla. Myös hallituksen tulevia toimia kotouttamisen edistämiseksi pohditaan. Suomen kotoutumistoimien kannalta on hyödyllistä verrata muiden pienten eurooppalaismaiden eli Alankomaiden, Belgian ja Ruotsin kotouttamistoimia ja -lainsäädäntöä omien vahvuuksien ja heikkouksien löytämiseksi. Maahanmuuttajien kohtaamat haasteet ja mahdollisuudet voivat herättää kysymyksiä miten parantaa käytäntöjä kansallisesti ja paikallisesti. Kolmannen sektorin toimijat parantavat parhaillaan kotoutumistoimia, mutta myös suomalaisen yrittäjyyden ja innovaatioiden kenttää. Suomen hallitus ja viranomaiset ovat puuttuneet akuuttiin tilanteeseen nopeasti.
Yhdistyneiden kansakuntien yleismaailmallisessa ihmisoikeusjulistuksessa vuodelta 1945, artikla 14:ssa sanotaan, että kaikilla on oikeus hakea turvapaikkaa. Niin Suomi kuin muutkin Euroopan Unionin jäsenmaat ovat sitoutuneet noudattamaan kansainvälisiä ihmisoikeuksia ja muita sopimuksia. Vaikka maahanmuuttajan tahdolla kotoutua on suuri yksilöllinen merkitys, kansainvälisesti, kansallisesti ja paikallisesti ajateltuna yhteistyöllä on ratkaiseva merkitys myönteisten ratkaisujen luomisessa. Kotoutuminen on vastavuoroista eikä sitä voida odottaa ainoastaan maahanmuuttajalta, vaan yhtä lailla myös kantaväestöltä. Vaikka maahanmuuttajat ovatkin heterogeeninen ja sosioekonomisesti vaihteleva ryhmä, he kohtaavat edelleen syrjintää. Syrjäytyminen voi olla maahanmuuttajalle haasteellisempaa kuin kantaväestön edustajalle, koska maahanmuuttaja ei välttämättä osaa asuinmaan kieltä eikä kulttuuria. Entistä useampi maahanmuuttaja on koditon. Maahanmuuttopolitiikan tulisi olla kontrolloitua yhteiskunnan kantokyvyn rajoittuneisuuden takia. Silti yksi tai useampi syrjäytynyt maahanmuuttaja voi aiheuttaa sisäisen uhkan yhteiskunnalle, mutta ennen kaikkea kysymys on yksittäisen ihmisen tragediasta ja kuinka me yhteiskuntana haluamme kohdella jäseniämme.