PVC-pinnoitteisen keinonahan konservointi : Aino Aallon suunnitteleman tuolin konservointi ja materiaalitutkimus
Colliander, Aura (2016)
Colliander, Aura
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605137715
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605137715
Tiivistelmä
Tässä huonekalukonservoinnin opinnäytetyössä käsitellään Alvar Aalto -museon kokoelmiin kuuluvan Aino Aallon suunnitteleman tuolin 62 konservointia; pohditaan keinonahalle soveltuvia paikkausmenetelmiä ja testataan lakkakalvonsiirtomenetelmää irronneen nitroselluloosalakan korvaamiseen. Lisäksi perehdytään PVC-pinnoitteena valmistetun keinonahan koostumukseen ja valmistukseen Suomessa, sekä PVC:n hajoamismekanismeihin.
Tuoli on valmistettu taivutetusta koivusta ja koivuvanerista, ja sen istuinosa ja hartialauta on verhoiltu ruskealla keinonahalla. Tuolin merkittävimpiä vaurioita ovat erittäin likainen keinonahka sekä siinä olevat repeämät ja reiät; paikoitellen erittäin huonokuntoinen tai täysin irronnut nitroselluloosalakka sekä rakenteellisten vaurioiden ketju, jossa tuolin jalan heiluminen on johtanut hartialaudan kiinnityksen irtoamiseen ja keinonahan repeämiseen.
Keinonahka ja puuosien lakka tunnistettiin analyyttisen kemian menetelmillä. Keinonahkaa tutkittiin infrapunaspektroskopian (FTIR) ja Beilsteinin testin avulla ja se osoittautui PVC-muovista valmistetuksi. Lakka puolestaan varmistui nitroselluloosalakaksi difenyyliamiini-tippatestin ja FTIR-analyysin avulla. Materiaalien tunnistamisen myötä valittiin tuolin konservointimenetelmät ja niihin käytettävät materiaalit.
Tuolin keinonahkaverhoilun neljä repeämää ja kaksi aukkoa paikattiin liimaamalla keinonahan taustalle tukikangas, jonka päälle paikkaus tehtiin. Nitroselluloosalakkaa elvytettiin etanolin ja Ligroinin seoksella, ja paljastuneet puualueet suojattiin käyttämällä lakkakalvonsiirtomenetelmää. Tuolin rakenteelliset vauriot konservoitiin käyttämällä eläinliimaa, jota myös tuolin valmistuksessa oli käytetty. Käytännön konservointi osoitti lakkakalvojen siirron irronneen lakan korvaamiseksi olevan nopea, mutta harjoittelua vaativa menetelmä. Keinonahan paikkaukseen käytetyllä massalla vaurioitunutta keinonahkaa pystyttiin imitoimaan, mutta paikkauksen ikääntymisen tuomat muutokset ovat nähtävissä vasta vuosien päästä. Tuolin konservoinnin lopputulos oli kaiken kaikkiaan tavoitteiden mukainen, ja tuoli on mahdollista asettaa näytille museossa.
Tuoli on valmistettu taivutetusta koivusta ja koivuvanerista, ja sen istuinosa ja hartialauta on verhoiltu ruskealla keinonahalla. Tuolin merkittävimpiä vaurioita ovat erittäin likainen keinonahka sekä siinä olevat repeämät ja reiät; paikoitellen erittäin huonokuntoinen tai täysin irronnut nitroselluloosalakka sekä rakenteellisten vaurioiden ketju, jossa tuolin jalan heiluminen on johtanut hartialaudan kiinnityksen irtoamiseen ja keinonahan repeämiseen.
Keinonahka ja puuosien lakka tunnistettiin analyyttisen kemian menetelmillä. Keinonahkaa tutkittiin infrapunaspektroskopian (FTIR) ja Beilsteinin testin avulla ja se osoittautui PVC-muovista valmistetuksi. Lakka puolestaan varmistui nitroselluloosalakaksi difenyyliamiini-tippatestin ja FTIR-analyysin avulla. Materiaalien tunnistamisen myötä valittiin tuolin konservointimenetelmät ja niihin käytettävät materiaalit.
Tuolin keinonahkaverhoilun neljä repeämää ja kaksi aukkoa paikattiin liimaamalla keinonahan taustalle tukikangas, jonka päälle paikkaus tehtiin. Nitroselluloosalakkaa elvytettiin etanolin ja Ligroinin seoksella, ja paljastuneet puualueet suojattiin käyttämällä lakkakalvonsiirtomenetelmää. Tuolin rakenteelliset vauriot konservoitiin käyttämällä eläinliimaa, jota myös tuolin valmistuksessa oli käytetty. Käytännön konservointi osoitti lakkakalvojen siirron irronneen lakan korvaamiseksi olevan nopea, mutta harjoittelua vaativa menetelmä. Keinonahan paikkaukseen käytetyllä massalla vaurioitunutta keinonahkaa pystyttiin imitoimaan, mutta paikkauksen ikääntymisen tuomat muutokset ovat nähtävissä vasta vuosien päästä. Tuolin konservoinnin lopputulos oli kaiken kaikkiaan tavoitteiden mukainen, ja tuoli on mahdollista asettaa näytille museossa.