Suomenhevosoriiden valinta geneettiseen pitkäaikaissäilytykseen
Tenhunen, Saija; Salonpää, Tytti (2016)
Tenhunen, Saija
Salonpää, Tytti
Savonia-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605117156
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605117156
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tavoitteena on luoda ehdokaslista oriista, jotka voitaisiin valita geneettistä pitkäaikaissäilytystä varten. Opinnäytetyössä tutkittiin vuosien 1960–2014 välillä syntyneiden suomenhevosten sukusiitosastetta, suku-polvien välistä aikaa sekä tehollista populaatiokokoa. Työssä tutkittiin myös millä oreilla on ollut nykyiseen populaa-tioon suurimmat geneettiset vaikutukset ja mitkä oriit voisivat olla potentiaalisia ehdokkaita geneettisen materiaalin pitkäaikaissäilytykseen Optimal Contribution Selection (OCS eli optimaalinen kontribuution valinta) menetelmän avul-la. Oriehdokkaiden tulisi olla terveitä, siitoskykyisiä ja suvullisesti kattava otos koko populaatiosta. Pitkäaikaissäily-tykseen tallennettu geneettinen vaihtelu heijastaa elävän populaation geneettistä rakennetta mahdollisimman hyvin.
Suomen Hippos ry:ltä saadussa aineistossa rekisteröityjen eläinten lukumäärä oli 82 178, mutta aineiston käsittelyn jälkeen lukumäärä oli 80 387. Sukutaulujen täydellisyysaste oli viidellä sukupolvella tarkasteltuna 89,9 %. Vuonna 2014 syntyneiden suomenhevosten keskimääräinen sukusiitosarvo oli 4,75 % ja sukupolvien välinen aika oli 13,56 vuotta. Koko populaatiolle laskettuna tehollinen populaatiokoko oli 135,8 yksilöä. Oreilla suurimmat geneettiset kont-ribuutiot, eli vaikutukset, suomenhevosten nykyiseen populaatioon olivat Murrolla, Eri-Aaronilla, Suikulla, Vokkerilla ja Vieterillä. Oriehdokkaista tehtiin kolme eri listaa, missä ensimmäisessä on viimeisen sukupolven (14 vuotta) syn-tyneet potentiaaliset oriit, toisessa oli 20 vuoden aikana syntyneet potentiaaliset oriit ja kolmannessa oli potentiaali-set oriit pelkästään kantakirjatuista oriista.
Saamiemme tulosten perusteella suomenhevosten jalostusvalinnoissa on pyritty välttämään sukusiitosta. Vuodesta 1960 suomenhevosten populaation sukusiitosaste on noussut 4 %, mikä osaltaan selittyy myös lisääntyneellä pol-veutumistiedolla. Tehollisen populaatiokoon perusteella voimme todeta, että suomenhevosten populaatiossa riittää geneettinen vaihtelu populaation säilyttämiseen elinvoimaisena lyhyellä aikavälillä (viisi sukupolvea). Rodulla voi kuitenkin olla vaikeuksia selviytyä elinvoimaisena pitkällä aikavälillä, jos jalostusvalinnoissa ei kiinnitetä huomiota populaation geneettiseen monimuotoisuuteen. Rodun geeniperimän ex situ pitkäaikaissäilytys on siis suositeltava ratkaisu, millä voidaan turvata suomenhevosten populaation elinvoimaisuus myös tulevaisuudessa.
OCS-menetelmällä saatiin suvullisesti potentiaalisia oriehdokkaita, jotka eivät ole kantakirjattuja tai olleet jalostus-käytössä. Menetelmä ei kuitenkaan huomioi suomenhevosten valtalinjoja (juoksija), joten on suositeltavaa että oriehdokaslistojen ulkopuolelta valitaan juoksija periyttäjä oriita. Kaikkia suomenhevosten värejä ei ollut edustettu-na oriehdokaslistassa. Rodun ulkomuodollisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi olisi hyvä ottaa siemennestettä myös väriperiyttäjä oreilta.
Suomen Hippos ry:ltä saadussa aineistossa rekisteröityjen eläinten lukumäärä oli 82 178, mutta aineiston käsittelyn jälkeen lukumäärä oli 80 387. Sukutaulujen täydellisyysaste oli viidellä sukupolvella tarkasteltuna 89,9 %. Vuonna 2014 syntyneiden suomenhevosten keskimääräinen sukusiitosarvo oli 4,75 % ja sukupolvien välinen aika oli 13,56 vuotta. Koko populaatiolle laskettuna tehollinen populaatiokoko oli 135,8 yksilöä. Oreilla suurimmat geneettiset kont-ribuutiot, eli vaikutukset, suomenhevosten nykyiseen populaatioon olivat Murrolla, Eri-Aaronilla, Suikulla, Vokkerilla ja Vieterillä. Oriehdokkaista tehtiin kolme eri listaa, missä ensimmäisessä on viimeisen sukupolven (14 vuotta) syn-tyneet potentiaaliset oriit, toisessa oli 20 vuoden aikana syntyneet potentiaaliset oriit ja kolmannessa oli potentiaali-set oriit pelkästään kantakirjatuista oriista.
Saamiemme tulosten perusteella suomenhevosten jalostusvalinnoissa on pyritty välttämään sukusiitosta. Vuodesta 1960 suomenhevosten populaation sukusiitosaste on noussut 4 %, mikä osaltaan selittyy myös lisääntyneellä pol-veutumistiedolla. Tehollisen populaatiokoon perusteella voimme todeta, että suomenhevosten populaatiossa riittää geneettinen vaihtelu populaation säilyttämiseen elinvoimaisena lyhyellä aikavälillä (viisi sukupolvea). Rodulla voi kuitenkin olla vaikeuksia selviytyä elinvoimaisena pitkällä aikavälillä, jos jalostusvalinnoissa ei kiinnitetä huomiota populaation geneettiseen monimuotoisuuteen. Rodun geeniperimän ex situ pitkäaikaissäilytys on siis suositeltava ratkaisu, millä voidaan turvata suomenhevosten populaation elinvoimaisuus myös tulevaisuudessa.
OCS-menetelmällä saatiin suvullisesti potentiaalisia oriehdokkaita, jotka eivät ole kantakirjattuja tai olleet jalostus-käytössä. Menetelmä ei kuitenkaan huomioi suomenhevosten valtalinjoja (juoksija), joten on suositeltavaa että oriehdokaslistojen ulkopuolelta valitaan juoksija periyttäjä oriita. Kaikkia suomenhevosten värejä ei ollut edustettu-na oriehdokaslistassa. Rodun ulkomuodollisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi olisi hyvä ottaa siemennestettä myös väriperiyttäjä oreilta.