Lonkkamurtumapotilas ja kaatumisen pelko - Kirjallisuuskatsaus
Raekumpu, Tanja (2016)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604114138
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604114138
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata lonkkamurtumapotilaan kokemaa kaatumisen pelkoa ilmiönä sekä pohtia kuntoutumisprosessin etenemistä ja kehittämismahdollisuuksia kaatumisen pelon näkökulmasta tarkasteltuna. Kirjallisuuskatsauksen avulla haluttiin selvittää, miten potilaat kokevat kaatumisen pelon ja millaisia vaikutuksia sillä on arjen elämään sekä miten eri interventioissa kaatumisen pelko on huomioitu kuntoutumisen edetessä. Konkreettisena tavoitteena oli esittää ideoita kehittämistyön sisällöstä ja etenemisestä lonkkamurtumapotilaita hoitavissa yksiköissä.
Tutkimuskysymykset olivat:
1. Miten lonkkamurtumapotilaan kaatumisen pelkoa on kuvattu tutkimuksissa?
2. Miten kaatumisen pelkoa on tutkimuksissa kuvattu kuntoutumisen eri vaiheissa?
3. Millaisia kokemuksia lonkkamurtumapotilaiden kuntoutusinterventioista on tutkimuksien mukaan saatu?
4. Mitä kuntoutusinterventioita kehitettäessä tulisi jatkossa huomioida, jotta kaatumisen pelkoa voitaisiin vähentää?
Opinnäytetyön kirjallisuuskatsauksessa on analysoitu kahdeksan kansainvälistä tieteellistä tutkimusartikkelia, joissa on käsitelty lonkkamurtumapotilaiden kokemaa kaatumisen pelkoa. Yhtään suomalaista valintakriteerit täyttävää tutkimusta ei kirjallisuuskatsaukseen valikoitunut.
Tutkimuksissa tuli selkeästi esiin kaatumisen pelon ja huonon toimintakyvyn välinen yhteys. Aktiivisuuden vähentäminen ja liikkumisen rajoittaminen kaatumisen pelon vuoksi on yleistä. Erityisesti aktiviteettien tarpeeton välttäminen johtaa edelleen heikentyneeseen toimintakykyyn ja sitä kautta lisää riskiä kaatumisille. Ymmärrys kaatumisen pelon vaihtelusta kuntoutusprosessin eri vaiheissa on vielä puutteellista.
Toteutetuissa kaatumisen pelon kuntoutusinterventioissa keskeinen rooli on ollut fyysisellä harjoittelulla. Interventioiden myönteisistä vaikutuksista on olemassa viitteitä, mutta vaikuttavuuden esiin tuominen on osoittautunut jossain määrin haasteelliseksi. Erityisen vahvasti kaatumisen pelon merkitys tuli esiin harjoittelua estävänä tekijänä. Kaatumisen pelko tulisi pystyä paremmin huomioimaan yhdessä muiden psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden kanssa osana fyysiseen harjoitteluun painottuvaa kuntoutusta. Laajalle kuntoutujien joukolle ei ole kustannustehokasta lähteä tarjoamaan samanlaista palvelutarjotinta, vaan oleellista olisi huomioida yksilön elämäntilanne kokonaisuutena ja valita tehokkaat ja tilanteeseen sopivat kuntoutusmenetelmät. Näin pyrittäisiin estämään toimintakykyisyyden heikentymisen kehän pyörteisiin joutuminen.
Aihealueesta aiemmin julkaistun tiedon, kirjallisuuskatsauksen tulosten sekä kehittämistyöstä muodostuneiden käsitysten avulla on kehittämisosiossa esitetty ajatuksia moniammatillisesti toteutetun koulutuksellisen teemapäivän järjestämisestä ja toteuttamisesta kehittämistyön alkuun saattamiseksi lonkkamurtumapotilaita hoitavissa yksiköissä. Teemapäivän toteutus perustuu moniammatillisuuden, asiakaslähtöisyyden ja osallisuuden periaatteisiin.
Tutkimuskysymykset olivat:
1. Miten lonkkamurtumapotilaan kaatumisen pelkoa on kuvattu tutkimuksissa?
2. Miten kaatumisen pelkoa on tutkimuksissa kuvattu kuntoutumisen eri vaiheissa?
3. Millaisia kokemuksia lonkkamurtumapotilaiden kuntoutusinterventioista on tutkimuksien mukaan saatu?
4. Mitä kuntoutusinterventioita kehitettäessä tulisi jatkossa huomioida, jotta kaatumisen pelkoa voitaisiin vähentää?
Opinnäytetyön kirjallisuuskatsauksessa on analysoitu kahdeksan kansainvälistä tieteellistä tutkimusartikkelia, joissa on käsitelty lonkkamurtumapotilaiden kokemaa kaatumisen pelkoa. Yhtään suomalaista valintakriteerit täyttävää tutkimusta ei kirjallisuuskatsaukseen valikoitunut.
Tutkimuksissa tuli selkeästi esiin kaatumisen pelon ja huonon toimintakyvyn välinen yhteys. Aktiivisuuden vähentäminen ja liikkumisen rajoittaminen kaatumisen pelon vuoksi on yleistä. Erityisesti aktiviteettien tarpeeton välttäminen johtaa edelleen heikentyneeseen toimintakykyyn ja sitä kautta lisää riskiä kaatumisille. Ymmärrys kaatumisen pelon vaihtelusta kuntoutusprosessin eri vaiheissa on vielä puutteellista.
Toteutetuissa kaatumisen pelon kuntoutusinterventioissa keskeinen rooli on ollut fyysisellä harjoittelulla. Interventioiden myönteisistä vaikutuksista on olemassa viitteitä, mutta vaikuttavuuden esiin tuominen on osoittautunut jossain määrin haasteelliseksi. Erityisen vahvasti kaatumisen pelon merkitys tuli esiin harjoittelua estävänä tekijänä. Kaatumisen pelko tulisi pystyä paremmin huomioimaan yhdessä muiden psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden kanssa osana fyysiseen harjoitteluun painottuvaa kuntoutusta. Laajalle kuntoutujien joukolle ei ole kustannustehokasta lähteä tarjoamaan samanlaista palvelutarjotinta, vaan oleellista olisi huomioida yksilön elämäntilanne kokonaisuutena ja valita tehokkaat ja tilanteeseen sopivat kuntoutusmenetelmät. Näin pyrittäisiin estämään toimintakykyisyyden heikentymisen kehän pyörteisiin joutuminen.
Aihealueesta aiemmin julkaistun tiedon, kirjallisuuskatsauksen tulosten sekä kehittämistyöstä muodostuneiden käsitysten avulla on kehittämisosiossa esitetty ajatuksia moniammatillisesti toteutetun koulutuksellisen teemapäivän järjestämisestä ja toteuttamisesta kehittämistyön alkuun saattamiseksi lonkkamurtumapotilaita hoitavissa yksiköissä. Teemapäivän toteutus perustuu moniammatillisuuden, asiakaslähtöisyyden ja osallisuuden periaatteisiin.