MAATILAN SUKUPOLVENVAIHDOKSEN VEROTUS
Lampela, Mira (2003)
Lampela, Mira
Kajaanin ammattikorkeakoulu
2003
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201002252540
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201002252540
Tiivistelmä
Jokaisella maatilalla tulee ennemmin tai myöhemmin vastaan tilanne, jossa viljelijä joutuu
luopumaan tilastaan. Kun luopumisen hetki lähenee, viljelijällä on kolme mahdollisuutta:
luovuttaa tila omasta perheestä olevalle jatkajalle, myydä tila ulkopuoliselle tai lopettaa tilanpito
kokonaan.
Sukupolvenvaihdosta voi pitää pitkänä ja jokseenkin monimutkaisena projektina. Sen suunnitteluun
tulisikin varata tarpeeksi paljon aikaa. Sukupolvenvaihdosta mietittäessä ensimmäiseksi
ongelmana voi olla löytää sopiva tilanpidonjatkaja. Toinen suuri ongelma on löytää
sopiva luovutushinta. Luovutushinnan määrä vaikuttaa muun muassa siihen, joudutaanko
maksamaan lahjaveroa. Sukupolvenvaihdoksissa veroasiat nousevatkin hyvin voimakkaasti
esille, koska perintö- ja lahjaverolaissa on veronhuojennus- ja veron maksuajanpidennyssäännökset,
joita hyödynnetään usein sukupolvenvaihdostilanteissa.
Sukupolvenvaihdoksessa on mukana monia eri tahoja. Luovuttajien ja luovutuksensaajan
lisäksi sukupolvenvaihdokseen kuuluvat sisarukset, pankki, TE –keskus avustus- ja lainoitusviranomaisena,
MELA eläkeviranomaisena sekä verottaja. Maatilan sukupolven-vaihdos
voidaan tehdä joko luovuttajien elinaikana tai heidän kuoltua. Opinnäytetyössä on keskitytty
luovuttajien elinaikana tapahtuvaan luovutukseen, sillä muuten työstä olisi tullut todella
laaja.
Sukupolvenvaihdostilanteissa on sekä luovuttajien että luovutuksensaajankin hyvä muistaa,
että kaikkea ei tarvitse itse tietää ja tehdä. Verotoimistosta voi pyytää ennakkoratkaisun,
josta käy ilmi muun muassa mahdollisesti maksettavan lahjaveron määrä ja perustelut miksi
lahjaveroa joutuu maksamaan. Lisäksi maaseutukeskuksista löytyy asiantuntevaa henkilökuntaa,
jotka neuvovat ja opastavat sukupolvenvaihdostilanteissa.
22
Opinnäytetyössä on pyritty käsittelemään maatilan sukupolvenvaihdosta siten, että lukijalle
muodostuisi kokonaisvaltainen kuva maatilan sukupolvenvaihdoksesta. Opinnäytetyön teoriassa
käydään läpi maatalouden sukupolvenvaihdokseen liittyviä asioita tilakaupan suunnittelusta
verotuksellisiin asioihin. Empiriaosassa on havainnollistettu esimerkkitilan A
avulla millaisia veroseuraamuksia eri luovutusmuodoilla luovutetulle tilalle syntyy. Empiirisessä
osassa ei ole asetettu yhtäkään luovutusmuotoa toista luovutusmuotoa paremmaksi,
vaan sen tarkoituksena on selventää, kuinka muun muassa perintö- ja lahjaverolaissa olevia
sukupolvenvaihdostilanteissa sovellettavia veronhuojennuspykäliä käytännössä tulkitaan.
Sukupolvenvaihdostilanteet ovat aina hyvin yksilöllisiä ja se mikä on paras ratkaisu yhdessä
sukupolvenvaihdostilanteessa ei välttämättä ole paras toisessa sukupolvenvaihdostilanteessa.
Tämä johtuu muun muassa siitä, että tilat ovat erikokoisia, eri-ikäisiä ja
erikuntoisia. Toisille tiloille tilanjatkajan löytäminen voi olla helpompaa kuin toisille tiloille.
luopumaan tilastaan. Kun luopumisen hetki lähenee, viljelijällä on kolme mahdollisuutta:
luovuttaa tila omasta perheestä olevalle jatkajalle, myydä tila ulkopuoliselle tai lopettaa tilanpito
kokonaan.
Sukupolvenvaihdosta voi pitää pitkänä ja jokseenkin monimutkaisena projektina. Sen suunnitteluun
tulisikin varata tarpeeksi paljon aikaa. Sukupolvenvaihdosta mietittäessä ensimmäiseksi
ongelmana voi olla löytää sopiva tilanpidonjatkaja. Toinen suuri ongelma on löytää
sopiva luovutushinta. Luovutushinnan määrä vaikuttaa muun muassa siihen, joudutaanko
maksamaan lahjaveroa. Sukupolvenvaihdoksissa veroasiat nousevatkin hyvin voimakkaasti
esille, koska perintö- ja lahjaverolaissa on veronhuojennus- ja veron maksuajanpidennyssäännökset,
joita hyödynnetään usein sukupolvenvaihdostilanteissa.
Sukupolvenvaihdoksessa on mukana monia eri tahoja. Luovuttajien ja luovutuksensaajan
lisäksi sukupolvenvaihdokseen kuuluvat sisarukset, pankki, TE –keskus avustus- ja lainoitusviranomaisena,
MELA eläkeviranomaisena sekä verottaja. Maatilan sukupolven-vaihdos
voidaan tehdä joko luovuttajien elinaikana tai heidän kuoltua. Opinnäytetyössä on keskitytty
luovuttajien elinaikana tapahtuvaan luovutukseen, sillä muuten työstä olisi tullut todella
laaja.
Sukupolvenvaihdostilanteissa on sekä luovuttajien että luovutuksensaajankin hyvä muistaa,
että kaikkea ei tarvitse itse tietää ja tehdä. Verotoimistosta voi pyytää ennakkoratkaisun,
josta käy ilmi muun muassa mahdollisesti maksettavan lahjaveron määrä ja perustelut miksi
lahjaveroa joutuu maksamaan. Lisäksi maaseutukeskuksista löytyy asiantuntevaa henkilökuntaa,
jotka neuvovat ja opastavat sukupolvenvaihdostilanteissa.
22
Opinnäytetyössä on pyritty käsittelemään maatilan sukupolvenvaihdosta siten, että lukijalle
muodostuisi kokonaisvaltainen kuva maatilan sukupolvenvaihdoksesta. Opinnäytetyön teoriassa
käydään läpi maatalouden sukupolvenvaihdokseen liittyviä asioita tilakaupan suunnittelusta
verotuksellisiin asioihin. Empiriaosassa on havainnollistettu esimerkkitilan A
avulla millaisia veroseuraamuksia eri luovutusmuodoilla luovutetulle tilalle syntyy. Empiirisessä
osassa ei ole asetettu yhtäkään luovutusmuotoa toista luovutusmuotoa paremmaksi,
vaan sen tarkoituksena on selventää, kuinka muun muassa perintö- ja lahjaverolaissa olevia
sukupolvenvaihdostilanteissa sovellettavia veronhuojennuspykäliä käytännössä tulkitaan.
Sukupolvenvaihdostilanteet ovat aina hyvin yksilöllisiä ja se mikä on paras ratkaisu yhdessä
sukupolvenvaihdostilanteessa ei välttämättä ole paras toisessa sukupolvenvaihdostilanteessa.
Tämä johtuu muun muassa siitä, että tilat ovat erikokoisia, eri-ikäisiä ja
erikuntoisia. Toisille tiloille tilanjatkajan löytäminen voi olla helpompaa kuin toisille tiloille.