Maatalouslomittajien työaikaresurssin tehokas ja suunniteltu hyödyntäminen
Jylhä, Heikki (2016)
Jylhä, Heikki
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605015709
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605015709
Tiivistelmä
Työn tavoitteena oli selvittää maksullisen lomittaja-avun käytettävyyden esteitä sekä keinoja maksullisen lomittaja-avun käytön lisäämiseen maatalousyrittäjien keskuudessa. Saatua tietoa hyödyntämällä tutkittiin, onko maksullisen lomittaja-avun kautta mahdollista saada osa-aikaisten maatalouslomittajien työsuhteita muutettua kokoaikaisiksi niin, että tästä hyötyisivät sekä lomittajat ja yrittäjät.
Tutkimus tehtiin teemahaastatteluna kahdeksalle Etelä-Pohjanmaan alueella sijaitsevalle lypsykarjatilalle, jotka kaikki käyttivät lomituspalveluita. Haastattelu painottui maatalousyritysten tulevaisuuden työvoimatarpeeseen, mutta niitä peilattiin yritysten nykytilaan. Työn tekemisen aikana muutettiin maatalousyrittäjien lomituspalvelulakia, johon koko maatalouslomitus perustuu, ja koko maatalouslomituksen jatkuminen oli kyseenalaista. Se vaikutti haastatteluihin merkittävästi.
Yrittäjät olivat valmiita maksamaan kohtuullisen summan koko palvelun olemassaolosta, mutta tällöin lomittajien ammatillinen osaaminen tulee kohdentaa eläintenhoitoon liittyviin töihin, sillä eläintenhoidosta yrittäjät haluavat lomaa ja ovat valmiita maksamaan siitä. Maksullisen lomittaja-avun käytettävyyden rajoitteista, jotka koskevat pitoaikaa ja tuntimäärää, tulisi luopua. Nyt käytössä olevaa lomituksen hallintomallia yrittäjät pitivät liian byrokraattisena ja toivoivat muutosta tähän.
Lomittajien iällä tai sukupuolella ei ollut merkitystä, mutta yrittäjät olivat huolissaan lomittajien fyysisestä kunnosta. Yrittäjät toivoivat voivansa vaikuttaa omiin lomitustarpeisiin ja lomittajiin. Kasvattamalla lomitusrenkaiden ja -tiimien määrää saataisiin nykyistä paremmin yrittäjien ja lomittajien vaikutusmahdollisuuksia lisättyä, ja yrittäjät työllistäisivät paremmin tilan työt, koneet ja laitteet hallitsevia lomittajia.
Tutkimus tehtiin teemahaastatteluna kahdeksalle Etelä-Pohjanmaan alueella sijaitsevalle lypsykarjatilalle, jotka kaikki käyttivät lomituspalveluita. Haastattelu painottui maatalousyritysten tulevaisuuden työvoimatarpeeseen, mutta niitä peilattiin yritysten nykytilaan. Työn tekemisen aikana muutettiin maatalousyrittäjien lomituspalvelulakia, johon koko maatalouslomitus perustuu, ja koko maatalouslomituksen jatkuminen oli kyseenalaista. Se vaikutti haastatteluihin merkittävästi.
Yrittäjät olivat valmiita maksamaan kohtuullisen summan koko palvelun olemassaolosta, mutta tällöin lomittajien ammatillinen osaaminen tulee kohdentaa eläintenhoitoon liittyviin töihin, sillä eläintenhoidosta yrittäjät haluavat lomaa ja ovat valmiita maksamaan siitä. Maksullisen lomittaja-avun käytettävyyden rajoitteista, jotka koskevat pitoaikaa ja tuntimäärää, tulisi luopua. Nyt käytössä olevaa lomituksen hallintomallia yrittäjät pitivät liian byrokraattisena ja toivoivat muutosta tähän.
Lomittajien iällä tai sukupuolella ei ollut merkitystä, mutta yrittäjät olivat huolissaan lomittajien fyysisestä kunnosta. Yrittäjät toivoivat voivansa vaikuttaa omiin lomitustarpeisiin ja lomittajiin. Kasvattamalla lomitusrenkaiden ja -tiimien määrää saataisiin nykyistä paremmin yrittäjien ja lomittajien vaikutusmahdollisuuksia lisättyä, ja yrittäjät työllistäisivät paremmin tilan työt, koneet ja laitteet hallitsevia lomittajia.