Lusiferaasia ilmentävien haimasyöpäsolulinjojen karakterisointi
Lukin, Leila (2015)
Lukin, Leila
Turun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120920076
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120920076
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli karakterisoida lusiferaasileimattujen Capan-1-, Panc-1- ja MiaPaca-2 -haimasyöpäsolulinjojen kasvua ja käyttäytymistä in vitro -olosuhteissa. Solulinjojen kasvun karakterisoinnin tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako lusiferaasileimaaminen solujen käyttäytymiseen muuttaen solujen luotettavuutta haimasyövän mallinnuksessa. Solujen leimaamisessa on käytetty plasmidi-DNA:ta, jonka avulla lusiferaasientsyymiä ilmentävä geeni saadaan säilymään episomaalisena. Tekniikan avulla geeni ei häiritse solujen kasvua ja käyttäytymistä, eikä geenin ilmentyminen heikkene ajan myötä. Työssä käytettiin kontrollina parentaalilinjoja eli solulinjojen leimaamattomia muotoja.
Lusiferaasileiman toimivuus varmistettiin määrittämällä solujen lusiferaasiaktiivisuus. Solulinjojen kasvua ja käyttäytymistä arvioitiin seuraamalla solujen proliferaatiota useissa aikapisteissä eri solutiheyksillä. Työn viimeisessä vaiheessa käytettiin verrokkiyhdistettä (gemsitabiini) määrittämään solujen reagointi sytotoksiseen yhdisteeseen. Proliferaatiota analysoitiin WST-1- ja CellTiter-Glo -menetelmillä.
Tarkkailujakson aikana havaittiin variaatiota verrattaessa lusiferaasileimattujen solujen ja parentaalisolujen ominaisuuksia, mikä johti tilastollisiin eroavaisuuksiin solujen välillä. Lusiferaasisolulinjat on kasvatettu yhden muokatun solun pohjalta, jonka vuoksi ei voida varmuudella sanoa johtuvatko erot solujen luonnollisesta vaihtelevuudesta vai lusiferaasileimasta. Rinnakkaisten solulinjojen vasteella gemsitabiinille ei ollut merkittäviä eroja. Ottaen huomioon testauksista saadut tulokset ja havaitut eroavaisuudet linjojen välillä, aihe vaatii jatkotutkimuksia.
Lusiferaasileiman toimivuus varmistettiin määrittämällä solujen lusiferaasiaktiivisuus. Solulinjojen kasvua ja käyttäytymistä arvioitiin seuraamalla solujen proliferaatiota useissa aikapisteissä eri solutiheyksillä. Työn viimeisessä vaiheessa käytettiin verrokkiyhdistettä (gemsitabiini) määrittämään solujen reagointi sytotoksiseen yhdisteeseen. Proliferaatiota analysoitiin WST-1- ja CellTiter-Glo -menetelmillä.
Tarkkailujakson aikana havaittiin variaatiota verrattaessa lusiferaasileimattujen solujen ja parentaalisolujen ominaisuuksia, mikä johti tilastollisiin eroavaisuuksiin solujen välillä. Lusiferaasisolulinjat on kasvatettu yhden muokatun solun pohjalta, jonka vuoksi ei voida varmuudella sanoa johtuvatko erot solujen luonnollisesta vaihtelevuudesta vai lusiferaasileimasta. Rinnakkaisten solulinjojen vasteella gemsitabiinille ei ollut merkittäviä eroja. Ottaen huomioon testauksista saadut tulokset ja havaitut eroavaisuudet linjojen välillä, aihe vaatii jatkotutkimuksia.