Totaalisten yksinhuoltajien kokemuksia saamistaan perhepalveluista ja tuesta sekä omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan
Pyykkö, Piia (2015)
Pyykkö, Piia
Saimaan ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120920042
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120920042
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata totaalisten yksinhuoltajien kokemuksia yhteiskuntamme tarjoamista perhepalveluista ja tuista sekä heidän omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan. Tavoitteena oli tuoda tietoa yhden vanhemman perheiden hyvinvoinnista asiantuntijoille ja päättäjille sekä toimia vertaistukena yksinhuoltajille. Tulokset ovat nähtävissä ja hyödynnettävissä Totaaliyhärit ry:n internet kotisivuilla, joilla jaetaan julkisesti tietoa ja tutkimustuloksia yhden vanhemman perheistä.
Opinnäytetyö noudattaa määrällisen tutkimuksen ominaispiirteitä. Teoriaosuudessa tutustuttiin tällä hetkellä Suomessa tarjolla oleviin perhepalveluihin ja lapsiperheille kohdistettuihin taloudellisiin etuuksiin sekä tutustuttiin lapsiperheiden hyvinvointia käsitteleviin lähteisiin. Laajempaa tarkastelua tehtiin yhden vanhemman perheisiin ja yksinhuoltajuuteen liittyen. Tutkimus toteutettiin sähköisellä kyselyllä totaalisille yksinhuoltajille Totaaliyhärit ry:n kotisivuilla olevan linkin kautta. Kyselyssä kartoitettiin totaalisten yksinhuoltajien käyttämiä perhepalveluita viimeksi kuluneen vuoden aikana ja heidän tyytyväisyyttään käyttämiinsä palveluihin. Kyselyssä kartoitettiin totaalisten yksinhuoltajien taloudellista tilannetta, tukiverkostoa sekä kokemusta omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta.
Kyselyyn vastasi 58 totaalista yksinhuoltajaäitiä. Perhepalveluista käytetyimpiä olivat terveysaseman palvelut, neuvolan palvelut sekä päivähoito. Menoja, joista yksinhuoltajat joutuivat taloudellisen tilanteensa vuoksi yleisimmin tinkimään, olivat harrastukset, matkustelu ja vaatteet. Ystävien ja vertaistuen merkitys korostui yksinhuoltajan kokemassa omassa jaksamisessaan. Yleisimmiksi koetut avun ja tuen tarpeet kohdentuivat lastenhoitoapuun, taloudelliseen tukeen, siivous- ja kodinhoitoapuun sekä äidin omaan aikaan. Kolmannen sektorin osallisuus ja tärkeys totaalisten yksinhuoltajien auttamisessa ja tukemisessa korostui. Vertaistuki- ja vapaaehtoistoimintaa sekä kolmannen sektorin osallisuutta tulisikin lisätä. Asiantuntijoilla tulisi olla enemmän tietoa yhden vanhemman perheistä sekä kykyä kohdata heitä. Palveluita ja erilaisia tuen muotoja tulisi kehittää ja lisätä yhden vanhemman perheiden tarpeita huomioiden.
Opinnäytetyö noudattaa määrällisen tutkimuksen ominaispiirteitä. Teoriaosuudessa tutustuttiin tällä hetkellä Suomessa tarjolla oleviin perhepalveluihin ja lapsiperheille kohdistettuihin taloudellisiin etuuksiin sekä tutustuttiin lapsiperheiden hyvinvointia käsitteleviin lähteisiin. Laajempaa tarkastelua tehtiin yhden vanhemman perheisiin ja yksinhuoltajuuteen liittyen. Tutkimus toteutettiin sähköisellä kyselyllä totaalisille yksinhuoltajille Totaaliyhärit ry:n kotisivuilla olevan linkin kautta. Kyselyssä kartoitettiin totaalisten yksinhuoltajien käyttämiä perhepalveluita viimeksi kuluneen vuoden aikana ja heidän tyytyväisyyttään käyttämiinsä palveluihin. Kyselyssä kartoitettiin totaalisten yksinhuoltajien taloudellista tilannetta, tukiverkostoa sekä kokemusta omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta.
Kyselyyn vastasi 58 totaalista yksinhuoltajaäitiä. Perhepalveluista käytetyimpiä olivat terveysaseman palvelut, neuvolan palvelut sekä päivähoito. Menoja, joista yksinhuoltajat joutuivat taloudellisen tilanteensa vuoksi yleisimmin tinkimään, olivat harrastukset, matkustelu ja vaatteet. Ystävien ja vertaistuen merkitys korostui yksinhuoltajan kokemassa omassa jaksamisessaan. Yleisimmiksi koetut avun ja tuen tarpeet kohdentuivat lastenhoitoapuun, taloudelliseen tukeen, siivous- ja kodinhoitoapuun sekä äidin omaan aikaan. Kolmannen sektorin osallisuus ja tärkeys totaalisten yksinhuoltajien auttamisessa ja tukemisessa korostui. Vertaistuki- ja vapaaehtoistoimintaa sekä kolmannen sektorin osallisuutta tulisikin lisätä. Asiantuntijoilla tulisi olla enemmän tietoa yhden vanhemman perheistä sekä kykyä kohdata heitä. Palveluita ja erilaisia tuen muotoja tulisi kehittää ja lisätä yhden vanhemman perheiden tarpeita huomioiden.