Tiedustelulakihankkeen suhde rikostorjuntaan
Takkunen, Janne; Anttola, Niko (2015)
Takkunen, Janne
Anttola, Niko
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015110716049
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015110716049
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tutkimuskohteena on tiedustelun ja rikostorjunnan välinen suhde, erityisenä näkökulmana Suomeen suunnitteilla olevien siviili- ja sotilastiedustelulakien suhde rikostorjunnan sääntelyyn ja kyberrikostorjuntaan. Aihe on ajankohtainen paitsi lainvalmistelun näkökulmasta, myös laajemmin kansallisen turvallisuuden kontekstissa. Suomi on kansainvälisesti vertailtuna poikkeuksellisessa asemassa siinä suhteessa, ettei meillä ole säädöksiä valtiollisesta tiedustelusta. Rikostiedustelu on terminä vakiintunut rikostorjunnan viitekehyksessä, mutta salainen tiedonhankinta perustuu poliisilakiin. Esitutkinnassa nämä toimivaltuudet perustuvat pakkokeinolakiin. Näin ollen salaisten tiedonhankinta- ja pakkokeinojen käyttäminen on sidottu rikoksen käsitteeseen tai esitutkintaan. Tämän rikossidonnaisuuden vuoksi Suomen viranomaiset eivät voi ennalta estävässä tarkoituksessa käyttää salaisia tiedonhankintakeinoja hankkiakseen tietoa mahdollisesti vireillä olevista kansallista turvallisuutta uhkaavista hankkeista tai niiden taustalla olevista henkilöistä, ellei ole perusteltua syytä olettaa henkilön syyllistyvän rikokseen tai ellei esitutkintakynnys ole ylittynyt. Toisin kuin mm. monissa muissa Pohjoismaissa, kansallisen turvallisuuden käsitettä ei tunneta suomalaisessa lainsäädännössä, eikä sillä voida perustella salaisen tiedonhankinnan käyttöä.
Tiedustelu on viime vuosien kestopuheenaiheita, eikä vähiten siksi, että Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston NSA:n laajamittainen tietoverkkotiedustelu paljastui julkisuuteen. Suomessa viranomaiset eivät tänä päivänä suorita tietoliikennetiedustelua tai ns. massavalvontaa sähköisissä tietoverkoissa. Esimerkiksi puhelin- tai sähköpostiliikenteen seuranta ovat poliisi- ja pakkokeinolakien mukaisia salaisia tiedonhankinta- ja pakkokeinoja, joihin on saatava lupa tuomioistuimelta. Tiedustelulakeja perustellaan mm. sillä, että tiedonhankinta ennalta estävässä tarkoituksessa olisi tärkeää myös muiden kuin rangaistavaksi säädettyjen tekojen osalta. Tutkimuksella on haettu selvyyttä myös siihen, olisiko tiedustelulainsäädäntö uhka perus- ja ihmisoikeuksille, mikäli tiedonhankinnalla ei olisi yhteyttä rikokseen.
Tutkimus on laadullinen ja sen tietoperusta pohjautuu esitutkintaviranomaisten toimivaltuuksia sääntelevään lainsäädäntöön, kuten poliisi-, esitutkinta- ja pakkokeinolakeihin, puolustusvoimien rikostorjuntaa koskevaan lainsäädäntöön, lainvalmisteluaineistoon sekä tiedonhankintalaki-työryhmän mietintöön, oikeuskirjallisuuteen, aiempiin tutkimuksiin, valtioneuvoston periaatepäätöksiin ja asiantuntijahaastatteluihin. Tutkimusmetodi on sisällönanalyysi.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, ettei tiedustelulakihankkeessa ole kyse esitutkinta-viranomaisten rikostorjuntavaltuuksien kasvattamisesta, vaan uudenlaisen tiedustelutoiminnan käynnistämisestä. Tiedustelu ei siis olisi rikostorjuntaa, eikä tiedustelulakien perusteella hankittaisi tietoa esitutkinnan tarpeisiin eli rikostutkintaan. Tiedustelun kautta saataisiin todennäköisesti myös sellaista tietoa, joka viittaisi mahdolliseen rikokseen, liittyisi meneillään olevaan esitutkintaan tai velvoittaisi aloittamaan esitutkinnan. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että tiedustelutiedon hyödynnettävyys rikosprosessissa on yksi keskeisiä teemoja arvioitaessa tiedustelun ja rikostorjunnan suhdetta. Toistaiseksi on ratkaisematta, olisiko tiedustelutieto samoilla perusteilla julkista tai salaista rikosprosessin asianosaiselle, kuin salaisen tiedonhankinnan tuottama tieto on tänä päivänä.
Asiasanat: tiedustelu, massavalvonta, rikostorjunta, kansallinen turvallisuus, kyber
Tiedustelu on viime vuosien kestopuheenaiheita, eikä vähiten siksi, että Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston NSA:n laajamittainen tietoverkkotiedustelu paljastui julkisuuteen. Suomessa viranomaiset eivät tänä päivänä suorita tietoliikennetiedustelua tai ns. massavalvontaa sähköisissä tietoverkoissa. Esimerkiksi puhelin- tai sähköpostiliikenteen seuranta ovat poliisi- ja pakkokeinolakien mukaisia salaisia tiedonhankinta- ja pakkokeinoja, joihin on saatava lupa tuomioistuimelta. Tiedustelulakeja perustellaan mm. sillä, että tiedonhankinta ennalta estävässä tarkoituksessa olisi tärkeää myös muiden kuin rangaistavaksi säädettyjen tekojen osalta. Tutkimuksella on haettu selvyyttä myös siihen, olisiko tiedustelulainsäädäntö uhka perus- ja ihmisoikeuksille, mikäli tiedonhankinnalla ei olisi yhteyttä rikokseen.
Tutkimus on laadullinen ja sen tietoperusta pohjautuu esitutkintaviranomaisten toimivaltuuksia sääntelevään lainsäädäntöön, kuten poliisi-, esitutkinta- ja pakkokeinolakeihin, puolustusvoimien rikostorjuntaa koskevaan lainsäädäntöön, lainvalmisteluaineistoon sekä tiedonhankintalaki-työryhmän mietintöön, oikeuskirjallisuuteen, aiempiin tutkimuksiin, valtioneuvoston periaatepäätöksiin ja asiantuntijahaastatteluihin. Tutkimusmetodi on sisällönanalyysi.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, ettei tiedustelulakihankkeessa ole kyse esitutkinta-viranomaisten rikostorjuntavaltuuksien kasvattamisesta, vaan uudenlaisen tiedustelutoiminnan käynnistämisestä. Tiedustelu ei siis olisi rikostorjuntaa, eikä tiedustelulakien perusteella hankittaisi tietoa esitutkinnan tarpeisiin eli rikostutkintaan. Tiedustelun kautta saataisiin todennäköisesti myös sellaista tietoa, joka viittaisi mahdolliseen rikokseen, liittyisi meneillään olevaan esitutkintaan tai velvoittaisi aloittamaan esitutkinnan. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että tiedustelutiedon hyödynnettävyys rikosprosessissa on yksi keskeisiä teemoja arvioitaessa tiedustelun ja rikostorjunnan suhdetta. Toistaiseksi on ratkaisematta, olisiko tiedustelutieto samoilla perusteilla julkista tai salaista rikosprosessin asianosaiselle, kuin salaisen tiedonhankinnan tuottama tieto on tänä päivänä.
Asiasanat: tiedustelu, massavalvonta, rikostorjunta, kansallinen turvallisuus, kyber