Työntekijän jaksaminen työpaikan kriisitilanteessa
Toivonen, Emma-Reeta (2015)
Toivonen, Emma-Reeta
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112618030
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112618030
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin, miten työntekijät jaksavat työpaikan kriisitilanteessa. Pohjana opinnäytetyölle toimi Salon sairaankuljetus Ky:n elokuussa 2013 tekemä konkurssi. Med Group ensihoitopalvelu Oy joutui saman päivän aikana käynnistämään ensihoidon tuottamisen käyntiin Salon alueella. Lähes kaikki Salon sairaankuljetus Ky:n vanhat työntekijät jatkoivat Med Group ensihoitopalvelu Oy:n työntekijöinä, mutta silti työpaikan menetys tuli työntekijöille yllätyksenä. Lisäksi Varsinais-Suomen alueella oli käynnissä ensihoitopalveluiden kilpailutus, jonka vuoksi töiden jatkumisen epävarmuus jatkui vielä muutama kuukausi konkurssin jälkeen.
Opinnäytetyö toteutettiin määrällisellä menetelmällä paperisella kyselylomakkeella. Kyselylomakkeessa oli 33 kysymystä, jotka koskivat työntekijän jaksamista kriisitilanteessa, mutta myös johtajuuden onnistumista kriisitilanteessa. Kyselylomakkeeseen vastanneet työskentelivät ensihoitajina Salon, Perniön ja Kemiön alueella perustasolla tai hoitotasolla. Kyselylomakkeella saadut tulokset analysoitiin SPSS-tilastojenkäsittelyohjelmalla.
Opinnäytetyössä oltiin kiinnostuneita erityisesti iältään ja virkaiältään nuorien työntekijöiden jaksamisesta kriisitilanteessa. Tämä nousi kiinnostuksen kohteeksi sen vuoksi, että enenevissä määrin ensihoidon piirissä työskentelevät henkilöt ovat iältään nuoria, joille työpaikka on usein ensimmäinen tai toinen vakituinen työpaikka. Toisaalta opinnäytetyössä oltiin kiinnostuneita myös siitä, millaisilla tekijöillä voidaan vaikuttaa työntekijöiden jaksamiseen kriisitilanteessa tai mitkä epäkohdat heikentävät jaksamista.
Opinnäytetyön tuloksena saatiin selkeä kuvaus siitä, että työntekijät olivat olleet stressaantuneita työpaikan kriisitilanteen vuoksi kuluneen vuoden aikana. Ikäjakaumalla ei ollut tässä kohdassa kovin suurta merkitystä, mutta selkeästi 1-3 vuotta työkokemusta omanneet henkilöt ovat olleet enemmän stressaantuneista kuin yli seitsemän vuotta työkokemusta omanneet henkilöt. Suurin osa vastaajista (81.3%) koki tai koki ajoittain epävarmuutta töiden jatkumisesta, mikä ei kuitenkaan suurimmalla osalla ollut vaikuttanut omaan työpanokseen. Kuitenkin suurin osa vastanneista vastasi kartoittaneensa tai kartoittaneensa ajoittain uusia työmahdollisuuksia, jota ei ehkä ennen kriisitilannetta olisi tehnyt. Suurin osa vastanneista koki kollegoiden kanssa keskustelusta olleen hyötyä omaan jaksamiseen.
Jatkohaasteena tälle opinnäytetyölle olisi selvittää, olisiko ensihoitohenkilökunnalle mahdollista järjestää tukitoimenpiteitä lähinnä työtehtävissä kohdattaviin väkivaltatilateisiin, mutta toisaalta myös töiden epävarmuustekijöihin liittyen. Jatkohaasteena olisi myös ensihoidossa toimivien esimiesten jaksamisen selvittäminen kriisitilanteissa.
Opinnäytetyö toteutettiin määrällisellä menetelmällä paperisella kyselylomakkeella. Kyselylomakkeessa oli 33 kysymystä, jotka koskivat työntekijän jaksamista kriisitilanteessa, mutta myös johtajuuden onnistumista kriisitilanteessa. Kyselylomakkeeseen vastanneet työskentelivät ensihoitajina Salon, Perniön ja Kemiön alueella perustasolla tai hoitotasolla. Kyselylomakkeella saadut tulokset analysoitiin SPSS-tilastojenkäsittelyohjelmalla.
Opinnäytetyössä oltiin kiinnostuneita erityisesti iältään ja virkaiältään nuorien työntekijöiden jaksamisesta kriisitilanteessa. Tämä nousi kiinnostuksen kohteeksi sen vuoksi, että enenevissä määrin ensihoidon piirissä työskentelevät henkilöt ovat iältään nuoria, joille työpaikka on usein ensimmäinen tai toinen vakituinen työpaikka. Toisaalta opinnäytetyössä oltiin kiinnostuneita myös siitä, millaisilla tekijöillä voidaan vaikuttaa työntekijöiden jaksamiseen kriisitilanteessa tai mitkä epäkohdat heikentävät jaksamista.
Opinnäytetyön tuloksena saatiin selkeä kuvaus siitä, että työntekijät olivat olleet stressaantuneita työpaikan kriisitilanteen vuoksi kuluneen vuoden aikana. Ikäjakaumalla ei ollut tässä kohdassa kovin suurta merkitystä, mutta selkeästi 1-3 vuotta työkokemusta omanneet henkilöt ovat olleet enemmän stressaantuneista kuin yli seitsemän vuotta työkokemusta omanneet henkilöt. Suurin osa vastaajista (81.3%) koki tai koki ajoittain epävarmuutta töiden jatkumisesta, mikä ei kuitenkaan suurimmalla osalla ollut vaikuttanut omaan työpanokseen. Kuitenkin suurin osa vastanneista vastasi kartoittaneensa tai kartoittaneensa ajoittain uusia työmahdollisuuksia, jota ei ehkä ennen kriisitilannetta olisi tehnyt. Suurin osa vastanneista koki kollegoiden kanssa keskustelusta olleen hyötyä omaan jaksamiseen.
Jatkohaasteena tälle opinnäytetyölle olisi selvittää, olisiko ensihoitohenkilökunnalle mahdollista järjestää tukitoimenpiteitä lähinnä työtehtävissä kohdattaviin väkivaltatilateisiin, mutta toisaalta myös töiden epävarmuustekijöihin liittyen. Jatkohaasteena olisi myös ensihoidossa toimivien esimiesten jaksamisen selvittäminen kriisitilanteissa.